lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 paketointi

    Blogi on seurannut treenejämme ja kisareissujamme neljän vuoden ajan. Täältä löytyvät jutut on mainio muistikirja itselle, missä on menty ja milloin. Ja menty on! Ajan kuluessa kilpailemiseen ja treenaamiseen on panostettu koko ajan enemmän. Enemmän aikaa ja etenkin rahaa. Kokemusta on pikkuhiljaa kertynyt. On kilpailtu ulkomailla ja ympäri suomea. On myös panostettu kalustoon: autoon, maastopyörään, kikbikeen, pulkkaan, suksiin ja niiden huoltoon. Koirien ja urheilijan huollosta puhumattakaan.
    Olemme vienneet omaan ääripäähämme tämän urheilun. Tämän enempään ei ole taloudellisesti mahdollista venyä. Tästä rajoitteesta huolimatta, olen iloinen saadessani kilpailla koko sydämmelläni.  Sponsorit, jotka ovat mukana tässä urheilussa, jokainen "tukisentti" on tärkeä ja niitä tullaan tarvitsemaan lisää, mikäli huipulle tahdotaan.
Joululahja :)
    Muutamia sekavia ajatuksia menneestä vuodesta. Alku vuodesta hiihdettiin muutamia koirahiihtokisoja, Taivalvaaran VUL SM onkin jäänyt mieleeni. Kesällä Tsekin, melko yllätyksenä tullut treenileiri oli hieno kokemus. Yksi viime vuoden parhaimmista jutuista(kiitos siitä ystävälleni Hennalle!). Kevään/kesän maastopyörä kokemukset olivat myös hienoja ja ne kasvattivat poltetta treenata lisää. Syksyn sulanmaankausi oli onnistunut, vaikkakaan ei täydellinen. Ja koko vuoden kohokohta, grande final eli MM kisat Puolassa. Huh, tunnen olevani onnekas, sillä olen päässyt kokemaan tämän kaiken.
    "Paljon se antaa, mutta paljon se ottaakin". Välillä väsymys on vienyt urheilijaa. Välillä sitä on miettinyt, uskaltaako enään tämän kaatumisen jälkeen ikinä ajaa koirapyöräilyssä. Välillä räntää on tullut päin naamaa enemmän, kuin koskaan ja on tuullut kirkkojärven suunnasta.
    Tuleva vuosi tuleekin olemaan taas hieman erilainen. Tietenkin pää tavoite tulee olemaan lokakuussa canicrossin EM kisoissa Ruotsissa. Sitä ennen treenataan kestävyyttä. Vul koirahiihto ja yhdistetty SM kisat käydään 27.-28.1 Kontiolahden ampumahiihtosadionilla, jonne aion osallistua. Muitakin koirahiihtokisoja olisi kiva hiihtää, mutta suunnitelman ovat vielä auki. Se mitä on jo lyöty lukkoon, on Lapponiahiihto Oloksella ystävän kanssa. Huhtikuun 9. alkava kolmen päivän maraton hiihto vaatii talvelle piiiitkiä treenejä, ja ne treenit alkaa heti tammikuusta! Maastopyörä maraton cupia on myös tarkoitus ajaa, kauden alkaessa keväällä. Kesän jälkeen on tavoitteena osallistua ensimmäiseen seikkailuurheilu kilpailuun! Siitä lisää tuonempana. Tulossa on hieno vuosi!
Hyvää uutta vuotta 2018!!!
Translation: Happy new year!
-H
    

lauantai 23. joulukuuta 2017

Pitkiä lenkkejä ja palautusta

    Hyvää joulua urheilu- ja koiraväelle! Aattona juostaan porukalla pitkä polkujuoksu portimon poluilla, sen jälkeen sauna, koirat sohvalle, villasukat jalkaan ja lempi herkkuja. Aamulle siis tilattu auringon paistetta, tämän hetkisen myrskyn jälkeen.
Kessu*
Translation: Very merry x-mas!
-H



lauantai 2. joulukuuta 2017

MM Puola, Kozle

    MM-kisat on nyt käyty ja hetken hengähdys on paikallaan. Reissu meni hyvin, kisat olivat huikean kovat ja sijoitus 14./48.
    Matkaan lähdettiin Ecerölinen aamulautalla sunnuntaina 19.11 Helsingin satamassa tapasimme Tsekin reissukamun, Hennan kanssa, ja pakkasimme tavarat tetriksen lailla autoon. Murren murkina lihapakasteet kulkivat jääkaapissa kätevästi. Helsinki-Tallinna väli taittuu mukavasti reilussa parissa tunnissa, koirat autossa tyytyväisinä matkustaen. Tallinnasta Lähdettiin puolen päivän maissa ajamaan kohti Latviaa, josta oli Bauskan kaupungista varattu hotelli majoitus yhdeksi yöksi. Matka meni taas sujuvasti, muutamalla jaloittelu/koiran ulkoilutus/ruoka tauolla. Ajoa tuli maltilliset 6 tuntia.
    Latviasta lähdettiin maanantai aamuna ja tiedossa oli pitkä päivä ratin takana. 10 tuntia ja olimme Puolalaisessa pikku kylässä, jota kutsuttiin Wronkiksi. Sieltä meillä oli loppu viikoksi varattuna hotelli Olympicissa mukava huone. Koirat asuivat kevyt häkeissä hotellihuoneessa tyytyväisinä.
    Tiistai ja keskiviikko oli varattu kisoihin valmistaviin treeneihin ja viimeistelyyn. Hotelliltamme löytyi hyvä ravintola, jossa söimme hyvin. Koiria sai lenkitettyä hotellin takana metsässä, jossa kulki merkattuja retkeily- ja pyöräilyreittejä. Omat herkistelyt pääsi tekemään hotellin kuntosalin juoksumatolle.
    Torstaina pääsimme kisapaikalle ja kilpailueläinlääkärien tarkastukseen koiriemme kanssa. Tarkastukset menivät sujuvasti kun lääkärit tulivat paikalle. Koirilta tsekattiin passit ja luettiin sirut. Ja eiköhän tarkastusryhmä tehnyt jonkin päätelmän koirienmme yleiskunnosta. Urho oli iloinen oma-itsensä;) Iltapäivällä luvan saatuamme kävelytimme koirat kisaradan läpi, samalla itse tutustuen rataan. Radan pituus oli 3,8 km metsässä luikertelevaa reittiä. Illalla oli myös kilpailun viralliset avajaiset.
    Perjantaina kisasivat kärryt, kikkarit ja pyörät, joten piipahdimme Hennan kanssa kisapaikalla haistelemassa tunnelmaa. Perjantaille sattuikin selkeä aurinkoinen päivä.
    Lauantai iltapäivällä olikin sitten canicross starttien vuoro. Lähdöt tapahtuivat dual starteina 30 sekunnin välein. Lähtökynnyksella oli oltava 10 minuuttia ennen omaa startti aikaa. Lähdössä kävi kova sutina, paljon koiria ja ihmisiä ja oma startti tuli varkain, todella nopeasti. Radallahan kaikki sumenee, unohtuu ja keskittyminen on vain suorituksessa. Puolen päivän jälkeen vettä oli alkanut satamaan lohduttomasti ja rapa tulisi roiskumaan. Lähtöä ja rataa olin käynyt mielessäni läpi ja kaikki menikin hyvin. Radalla yksi läheltä piti liukastuminen ja pari ohitusta. Urho veti hienosti radan läpi, olin maalissa hapoilla ja todella tyytyväinen koiraan. Aika oli 11.37 ja sijoitus oli 14. Olisin uskonut ja toivonut sijoittuvani paremmin, mutta kisa oli kova!
Kuva: CAM
    Sunnuntaina vesi sade oli lakannut mutta rata edelleenkin paikoin mutainen ja liukas. Nyt lähdot tapahtuivat yksin 30 sekunnin välein eilisen maaliintulolistan mukaan. Reitin pitkällä takasuoralla otin jo edellä lähtenyttä koirakkoa kiinni, mutta lopun pehmeämpään pohjaan hukkasin ne kiinniotetut sekunnit. Jäin eilisestä ajastani 3 sekuntia, mutta pidin 14. sijani lopputuloksissa. Maalissa tuntui, että olin saanut omasta kropastini hyvin irti. Jalat olivat uskomattomilla hapoilla.

    Caniccross on mielettömän siistiä! Koira painaa valjaita vasten ja vauhdittaa juoksun uskomatton nopeaksi. Jalat hapottaa, hengitys puuskuttaa ja sydän hakkaa. Kisat olivat mielettöman hienot, sijoitukseen en ole varsin tyytyväinen, mutta juoksu oli kauden nopein. Ajatus puuroa siitä, olenko tyytyväinen vai en. Himoa, addiktiota ja nälkää treenaamisen on taas lisää. 

Translation: Canicross World Championships 14./48. Very good runs from Julussas Urho. Craziest race ever!
-H


tiistai 14. marraskuuta 2017

Vuoden kohokohta


    Tulossa on todella suuret kilpailut, naisten canicrossissa 50 starttia. Aivan käsittämättömän siistiä olla mukana! 
Translation: I think this will be craziest canicross race ever.
   

maanantai 6. marraskuuta 2017

Hangossa sulanmaan maailman cuppia

    Viime viikonloppuna vedettiin mainiot vauhdikkaat treenit ihan maailman cupin kisojen muodossa Hangossa. Urhon kanssa 5,7 km pyörällä huikea keskari 33,31 km/h (3.) ja Topin kanssa 5,3 km canicrossaten ykköseksi. Rata oli kova pohjainen ja tasainen.  Koirien kunto on maltillisessa nousussa ja olen niihin todella tyytyväinen. Tulokset: https://uudenmaanvetokoiraurheilijat.files.wordpress.com/2017/10/uvu_hangover2017_viralliset_tulokset.pdf
    Nyt ajatukset ovat 100% Puolan MM kisoissa ja järjestelyt matkaa varten pulkassa. Valmistautuminen jatkuu ja koiravalinta on tehtävä. Topi vai Urho, Urho vai Topi? Kuppi on kallellaan toiseen suuntaan, mutta tulevan viikon treenit sinetöivät päätöksen. Nyt on tärkeätä pysyä terveenä! Lähdemme reissuun aamulautalla sunnuntaina 19.11.
Kuva: Ari Rastas UVU

Kuva: Ari Rastas UVU
Translation: world cup race in Hanko, DBW 3. and DCW 1. 
-H

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Vuoksicross fillarilla

    Imatran palveluskoira yhdistys järjesti kivat kyläkisat Vuoksenniskan radalla. Vuoksenniskalla on mäkiä, mutkia ja rallia. Kiva ajaa fillarilla ja koiralle mielekästä jos osaa passailla pahimmat alamäet ja puskea kunnolla pahimmat ylämäet. Ja hyvinhän me ne tultiin. Saatiin Urhon kanssa taas kiva treeni alle kohti MM kisoja Puolassa. Enää kuukausi aikaa!!!
    Mäen ja mutkan kameralla tallensi Katja Kaipainen, kiitos kuvista!





    Translation: Nice bikejoring race at Imatra. 
-H

lauantai 21. lokakuuta 2017

Kisa viikonloppu Jämillä

   Koirapyöräilyä ja canicrossia! Urholle kaksi päiväinen koirapyöräilykisa Suomen huippujen seassa ja Topille canicross startti lauantaina kansallisessa luokassa. Taas kerran on hehkutettava Jämiä, mahtava paikka. Tällä kertaa minulla oli majoitus Reima countryssa. Olin jo perjantaina hyvissä ajoin perillä ja ulkoilutin koirat hyvin. Lauantai aamuna tsekkasin 6 km radan, muuten hyvä (vaikka koko syksyn on tullut taukoamatta vettä) mutta loppumutkat ja loppusuora olivat pelkkää liejua. Vähän alkoi jännittää miten selviän fillarilla pystyssä. Jännitystähän koirapyöräilystä ei muutenkaan puutu...
    Koirapyöräilyssä selvisimme Urhon kanssa kuitenkin hyvin omalla tasollamme. (mulla on jarrukahva kai liian kovasti käytössä;) Sija SM6. Koira jaksoi kaksi päivää hyvin ja teki puhtaat suoritukset. Upeita fiilistely kuvia tarjoavat Jarkko Parikka ja Kimmo Virkki, kuvissa vesileimat.







    Lauantain canicross sujui mukavasti, pari ohitusta ja maaliin-> ykkös sija.





   Kiitos, kaikille avustajille. Meillä oli kiva viikonloppu:)
Translation: Bikejoring and canicross at Jämi trails. Bikejoring with Julussas Urho: more speed, less breaks. Canicross with Topi, good job!













maanantai 16. lokakuuta 2017

Niin lähellä, mutta niin kaukana

    Se Suomen mestaruus canicrossissa. 2 sekunnin päässä. Matka oli 3,7 km ja keskivauhti minulla ja Urholla 18,25 km/h. Noh, olen iloinen hopeasta ja siitä että koira sai hyvän vedon. Tunne että on mahdollista saada vielä lisää vauhtia lohduttaa myös. Muutama napsu kireämmälle vaan!
 Urho SM kisassa. Kuva: Arto Ketola

Hyvin menee! Kuva: Arto Ketola
    Topin kanssa DSH 2,2 km, hyvä treeni!

Topi DSH 2. Kuva: Arto Ketola
    Sunnuntaina juostiin canicrossin SM-viesti. Minä ja Topi-koira aloitus osuudella, Henna ja Ykä tokalla osuudella ja Marko ja Rex ankkureina. Yhteislähtö ja viestifiilis on jotain aivan mahtavaa. KVKS joukkueelle hopeaa! Mahtava urheilu viikonloppu Ohkolan mukavalla radalla.
 Tulossa viestin vaihto-alueelle. Kuva: Timo Waltari

Palkintojen jako. Kuva: Timo Waltari
-H


perjantai 29. syyskuuta 2017

Seuraavaksi: canicross SM

    Uudenmaan vetokoiraurheilijat järjestää viikon päästä canicrossin SM kisan Ohkolan radalla. Tilanne on minun osaltani parempi kuin hyvä: juoksu kulkee, kuin myös molemmat koirat. Niin. Topi vai Urho, Urho vai Topi? Molemmissa on puolensa. Topista on tullut mun mielessä luotto ratsu. Se menee, tapahtui radalla mitä tahansa. Topi on nähnyt maailmaa. Urho on taas voimakas ja nopea. Mutta myös omalla tavallaan kokematon. Treenaan molempia koiria melkolailla samalla tavalla.
    Nyt on nimi listassa. Katsotaan kuinka käy!!!
Translation: one week to canicross Finnish championships. We are ready to rock'n' roll!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Janakkalan crossailut

    Syksyn ensimmäinen vetokisa oli Janakkalassa lauantaina 23.9. Pähkäilin ja mähkäilin miten ilmoitan koirat luokkiin. Halusin molemmille seisojille startit. Päädyin lopputulokseen, että aloitan koirapyöräily urani varman Topi koiran kanssa. Ja Urholle sitten canicross testi, miten koira jaksaa vetää ja miten ohitukset onnistuu.
    Pyöräluokka Topin kanssa sujuikin odotetusti, koira puski omaa vauhtiansa ja minä rullailin fillarilla omaa vauhtiani, mutkat varovasti himmaillen.
Kuva: Auvo Kuusinen
    Canicrossin pääsarjaan vitosen matkalle ei ollut ilmoittautunut muita, kuin Laura Maija-koiran kanssa. Muut olivat suosiolla menneet kolmosen harrastesarjaan.Koira veti hienosti, ohitus sujui Lauran pelisilmän ansiosta hyvin, mutta viimeinen kilometri oli hidas. Koira oli maalissa todella kaikkensa antanut... mutta taas loppuverkan jälkeen oma iloinen itsensä. Oma juoksu oli liian helppoa, mulla on paukkuja kyllä!

Kuva: Pertti Bruun
Translation: Bikejoring with Nortin Don and canicross with Julussas MFZ Urho at Janakkala. 
-H
   

Syksyn sutinat ovat alkaneet

    Ensi sotilaiden suunnistuksen SM 5.9 Puumalassa, vaikein rata, mitä näissä karkeloissa on nähty. Alku täysiä kärjessä, mutta lopulta sijalle 5/10. Muistutus itselle: Suunnistus on kestävyysurheilun kuninkuuslaji!
    Kiva idea Kainpolta, ds1 yhdistetty 16.9 lauantaina. Oiva mahdollisuus treenata koiraa ja itseä epävirallisessa kisassa! 2,5 km ensin koiran kanssa kikcbikella ja sen jälkeen takaa-ajona sama lenkki yksin potkien. Ah, viimeisen lenkin maitohapot! Starttasin Kekkosen kanssa ja koira sai hyvin treenin uudella radalla. Olimme koirallisessa osuudessa toisiksi nopeimpia jääden 16 sekunttia Kaitsulle. Yksin potkiessa olinkin sitten pulassa ja jäin Kirsille ja Heidille harmillisesti. Kiva päivä, kiitos Kainpolle!
1. Kirsi 2. Heidi 3. Hanna
    Kainpon hulluttelun jälkeisenä päivänä päätin käydä antamassa loput paukut perinteisessä ruskajuoksussa, pitkänmatkan kuntosuunnistuksessa Hurukselassa. 9 km rata vei mehut, metsä oli märkää ja mäet taas raskaita. Kalliotkin liukkaita. Loppupäätelmä: Vapaat viikonloput ovat raskaita.
Kestävyysurheilua...
Translation: Need more free time! 
-H

torstai 31. elokuuta 2017

Raakaruokkijoiden reissumuona

    Koiramme ovat syöneet raakaruokaa jo vuosia ja siitä on pidetty kiinni niin lapin reissuilla, kuin myös ulkomaan reissuilla. Nappula koiranruokaan ei ole tarvinnut koskea laisinkaan, ja se on jopa tietynlainen periaate päätös. On sumplattu erilaisten pakastin viritelmien kanssa ja on tilattu, etsitty ja metsästetty aina kunnon liharuuat koirille reissussa.
     Eläintarvikeliike Tottakain Mia löysi raakaruokkijoita silmällä pitäen Brittiläisen PURE kuivaliha ruuan. Eli kuivaliha idealla monipuolinen koiranruoka, joka kulkee helposti esimerkiksi vaellus/jahti reissulla mukana. Ei Brittiläisyydessä mitään vikaa, suosimme vaan mieluummin suomalaista, mutta vastaavaa suomalaista 100% alkuperältään ei taida olla edes saatavilla.
    Testasimme Pure chicken delicius täysravintoa, joka on viljaton ja korkea proteiininen ruoka aktiivisille koirille. Se on 40% Kanaa, porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, kananmaksaa, kananmunaa, vihreää papua, omenaa, kaalia ja mineraaleja kuivattuna kaikki siis. Vitamiinit ovat myös otettu huomioon ja lisätty ruokaan jo valmiiksi.
    Paketissa neuvotaan antamaan ruokaa vähitellen koiran omaan ruokaan sekoitettuna, ja todella suosittelen antamaan vähän kerrallaan näin, jotta koiran maha tottuu erilaiseen ruuan koostumukseen (suoliston flooran totuttaminen). Ruoka pitää liottaa n.15 min lämpimässä vedessä ennen tarjoulua. Pakkausksessa on mitta, jolla voi suunnilleen tarkastaa oman koiran painon mukaisen annostelun. Ja tosiaan, koska tavara on kertaalleen kuivatettua, se näyttää erikoiselta jauholta, joka tosin turpoaa ihan koiran ruuan näkoiseksi tavaraksi lämpimässä vedessä.
    Loistava idea ja varmasti maistuva, terveisin saksanseisojat Topi&Urho!
 
Pieni laatikko. paljon ruokaa

 lisää tietoa: www.purepetfood.com 

Testaajat


Translation: Grain free naturally dehydrated dog food test. Good idea for travelers!
-H



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Jämi84

    Kesäkuussa ajetun Tahko MTB kisan jälkeen piti keksiä vielä maastopyörällä ajettavaa. Siis ylipuhuin veljeni (ei ollut vaikeaa) mukaan Jämille 84km maastopyörä maratonille. Maineeltaan Jämi on pitkä mutta iisi, kun taas Tahko ja Kuusankoski olivat minulle aivan liian vaikeita teknisesti(silti niistä on selviydytty!). Varasin pitkän viikonlopun vapaaksi töistä ja hoidin majoituksen Jämille. Vasta tä
    Pakkasin koirat mukaan, treenasin ne perjantai iltana ja sunnuntai aamuna. Nyt munulla on tuntuma ajaa pyörällä jämin kisareitti. Valmistautumista koirapyöräily SM kisaan, joka ajetaan näillä reiteillä lokakuussa.
    Lauantaina lähtö oli siis Ikaalisista ja 84 km kovaa ajoa. Alussa vauhti tuntui kovalta mutta se tasaantui matkan varrella. Kylmä ilma jumautti alkumatkasta reidet kamalan tuntuisiksi. Lähdössä tihutti vettä ja lämpöä oli n +12. Sama mitä syksyn kisoissa on tapahtunut ennenkin... Ennen jämin lentokenttää ja 30 km huoltoa ketjut tippuivat mäessä ja kun laitoin ne paikalleen ketjut tippuivat taas. Pyörä sivuun ja tsekkaus: Yksi ketjun lenkki oli vääntynyt rikki! Luovutus mieliala iski heti, sillä minulla ei ollut varaosaa tähän tilanteeseen. Vaan kappas, sainkin apua toisaalta ja varaosan toisaalta, alle puolen tunnin tuskailun jälkeen olen taas matkalla. Ketjuissa kiilteli uusi, toiselta kilpailijalta pummattu lenkin palanen. Olen todella kiitollinen ja iloinen, että pääsin näiden kanssa pyöräilijöiden avustuksella jatkamaan koko reitin loppuun saakka. Reitti oli hieno ja juuri minun taitotasolle sopiva.
Reitillä. Kuva Kimmo Virkki

Loppu häämötti jo! Kuva: Kimmo Virkki
Translation: 3rd MTB race @jämi. Long but nice trail. Troubles with bike chances but I made it!
-H
   

perjantai 18. elokuuta 2017

Vaalea ruskeapäistärikkö





Auringon laskun värejä Tsekeissä. Mahtavia muistoja reissusta, aina kannattaa lähteä!
Translation: Julussas MFZ Urho at fields of Nove mesto pod smrkim. 
-H


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Inspiraatiota Tsekeistä

    On reissattu! Palasimme Tšekin reissusta maanantaina niin myöhään, että tavaroiden purku venyi tiistain puolelle. Koirat jaksoivat leirin ja reissun hienosti ja voivat hyvin! Mukana seikkailemassa oli  valjakourheilija ja agilityurheilija Henna Lappi ja hänen koiransa Eka ja Ykä. Minulla oli mukana oman tallin "ykkösnyrkki" Julussas Urho.
     Lähdimme siis perjantai 14.7 aamu lautalla Helsingistä Tallinnaan ja siitä Latvia, Liettua ja ensimmäiseksi yöksi Puolan puolelle hotelliin nukkumaan. Lauantaina jatkoimme Puolan halki Tsekkeihin saakka. Majapaikkamme oli pienessä kylässä Nove Mesto pod smrkemissä maaseudulla. Kaunis yksinkertainen kylä. (Majoituksemme sitäkin yksinkertaisempi, mutta niin se viikko vierähti niissäkin puitteissa.) Sunnuntaina puolilta päivin söimme lounasta ja porukka alkoi kasaantua kokoon ja tutustuimme toisiimme. Paria tyyppiä lukuun ottamatta kaikki puhuivat englantia. Ideana leirillä siis yhdistää agility harrastajia ja canicross harrastajia. Aikaisin aamulla teimme valjakkourheiluun liittyviä treenejä ja päivisin nurmikentällä pyöri agilitytreenit. Illalla taas ilman viiletessä teimme muutaman vetotreenin myös.
    Ideoita ja inspiraatiota lähdimme hakemaan ja niitä myös saimme. Kuolleen painon vedättäminen Vasekin tapaan tulee olemaan syksyn mittaan käytössä.
Ykä ja Henna ekassa treenissä vetämässä ketjuja
    Vasek aloittaa nuoren koirien vetoharjoitukset kuolleella painolla. Ketjuja koiran perään lisätään pikku hiljaa ja matkaa pidennetään koiran mukaan. Yleensä edellä juoksee vanhempia koiria vapaana. Ideana, että koira haluaa todella työskennellä valjaissa eikä hätkähdä kilinää ja kolinaa takanansa, vaan pyrkii raskaassa vedossa eteenpäin. Hyvä treeni ajatus, mutta itse vältän kaikenlaista toisten koirien perään ajattamista kuitenkin.

Keskiviikko oli vaelluspäivä
    Keskiviikko oli koirien lepopäivä ja meillä oli ohjelmassa kävellä läheiselle vuorelle ihailemaan maisemia. Luonto Tsekeissä on hienoa ja Smrkm vuorelta tähystelimme Puolaan ja Saksaan saakka. Toki yhdessä leireilyyn kuuluu paljon rupattelua, niitä näitä, ja pieni huumori mielellä kasattu leirikisa.

Smrkm huippu
    Kun muut tekivät agilityä päivällä, tein minä omat treenit fillarilla jo ennakkoon katsotuilla maastopyörä poluilla. Jossakin näitä polkuja kehuttiin jopa Euroopan parhaiksi. Hennakin ehti mukaan vuokrapyörällä ja saimme hyviä treeni kilometrejä alle. Trekin pyörävuokrauksessa oltiin kiinnostuneita koirapyöräilystä ja kävimmekin esittelemässä koirammekin siellä.

   Hennan blogista löytyy enemmän päivien sisällöstä: www.hennajakoirat.blogspot.fi

Julussas Urho ja Ykä treenimaisemissa
    Kotimatka taittui yhden lisäpysähdyksen taktiikalla niin, että lähdimme jo lauantaina ajamaan, pysähdyimme yhdeksi yöksi Puolassa ja yhdeksi yöksi Latviassa, jolloin ajo siivut olivat kohtuulliset. Maanantaina ehdimmekin hyvissä ajoin iltalautalle Tallinnan satamaan.

Translation: Agicross kemp 2017 was nice experience for us!
-H
    

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tsekkeihin leirille

    Tämä karavaani ottaa seuraavaksi suunnan kohti Tsekkejä ja Nove Meston ulkoilu-aluetta. Mukaan koirista pakataan vain kokemattomin matkustaja Julussas Urho. Luvassa on canicross-, ja pyörätreeniä. Aivan taatusti toki ihmisten tapaamista ja upeita maisemia. Perjantai aamuna mennään!
   
Valmistelua
Translation: We are heading to czech republic training camp! So exited!!!
-H

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Maastopyörällä Tahko ylös, alas ja ympäri

    Yleisön kevyen painostuksen kohteeksi joutuessa sitä lupautuu kaikenlaiseen jännittävään. Maastopyöräilystä juoksun ohessa minulla on nyt vuosi kokemusta takana, ja jo ennen kun tuo nykyisin minulle niin rakas Canyon edes ilmaantui pihaan olin jo lupautunut tahko mtb tapahtumaan. Kuusankoski mtb toimi alkulämmittelynä ja 1.7 oli vuorossa astetta heavympää menoa tahkolla.
    Äkkiseltää kuulostaa rajulta, mutta no problemo. Kaunista ja sujuvaa meno ei ollut, mutta sieltä sitä työnnettiin loppuun saakka. Kestävyysurheilua parhaimmillaan. Sykkeet huiteli tunti tolkulla taivaissa ja reidet huusivat hoosiannaa. Matkana siis 60 km.
    Elokuussa sitten Jämi84!
Kuva: Ivo Kraus
Translation: Really heavy mtb race in Tahko.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Valjakkourheilun alkeet

    Yhteistyössä Suomen belgianpaimenkoira yhdistyksen kanssa vedimme kahden kerran koirajuoksu/1-koiran kärry/koirapyöräily kurssin. Ideana motivaation rakentaminen koiralle vetämiseen ja alkeis/pentu harjoitukset koirille. Kävimme muutaman jutun säännöistä läpi ja joku jopa innoistui suunnittelemaan syksyn kisoihin lähtemistä. Muutaman hätäisen ajatuksen heitin koiran ruokinnasta ja nesteytyksestä. Minusta on kiva tavata uusia koiraihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet myös urheilusta koiransa kanssa. Millä tahansa koiralla voi osallistua valjakkourheiluun! Ja varsinkin canicrossiin, toivottavasti laji ottaa tuulta aina vaan enemmän siipiensä alle ja kaikenlaisten koirien omistajat uskaltautuvat lähtemään "parkrun" tyylisellä idealla mukaan kisoihinkin. 
Opettele alkeet ja haasta itsesi canicrossiin! kuva:Eriika Jähi
Translation: Canicross work shop with great dogs (well, also with great owners). Thank you guys and see you again!
-Hanna

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sotilas maastot ja Jukolan viesti

    Eli nyt on kilpailtu ilman koiria. Sotilaiden maastomestaruudet kisattiin Vekaranjärvellä jo toistamiseen. Meri-5 ottelijat nappisivat kirkkaimmat mitalit ja minä sain tyytyä pronssiin. Viime vuonna sekosin yhteislähdössä ja painoin alun aivan liian lujaa ja se todella oli lopusta pois. Tällä kertaa saatoin ihan vähän jarrutella alussa, joten hapot eivät jysähtäneet päälle ekalla viidelläsadalla metrillä. Yhteislähdöt ovat pahoja, pää juoksee mutta jalat hyytyvät.
    Jukolan viestissä juoksimme tallipäällikön kanssa samassa joukkueessa tänä vuonna. Minulla 7. osuus ja Tallipäälliköllä 5.osuus. Venlojen viesti meni minun osaltani ohi joukkueen loukkaantumisten vuoksi. Ensi vuonna ehkäpä vain venlojen viestissä sitten Sisun joukkueella. Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei mikään voita Jukolan viestin tunnelmaa. Onhan sitä polkujuoksuja ja extreme juoksuja ja muita kisoja olemassa, muttei tämän vertaista. On mahtavaa olla mukana tässä tapahtumassa.
Joensuu jukola 2017
    Tallipäällikkö suoriutui omasta osuudestaan täysin suunnitelman mukaisesti 8 km aikaan 1.27 ja minä 13,9 km aikaan 2.09. Tallipäällikkö selvisi muutamalla pikku pummilla joihin tuhraantui joitakin minuutteja ja itse tein kaksi reitin valinta virhettä, jotka maksoivat joitakin minuutteja. Lähdin yhteislähdössä klo 9 ja voi sitä letkassa kökkimeisen määrää. Noh, olihan siitä oma hyötynsä rastin otossa;) Kaikkiaan olen tyytyväinen suorituksiimme ja muutenkin joukkueen meininkiin. 
    Nyt ollaan taas treeni rutiineiden äärellä kotona ja seuraavaksi lappua tankoon tahko mtb:ssä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Koirat mukana perus hönsälenkeillä ja omat treenit sitten kovaa. Näillä mennään. 

Trasnlation: military cross country Finnish ch 3.rd place and world biggest orienteering even jukola relay done. Next Tahko MTB race. This is how we are rolling.
-H

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Matkalle koiran kanssa?

    Suunnittelemme reissua eurooppaan kisakoiriemme kanssa. Reissu olisi jo heinäkuussa! Kirjoitan aiheesta, sillä on paljon asioita, joista tulee ottaa selvää ennen matkustamista koiran kanssa. Olen matkustanut yksin ja olen matkustanut koiran kanssa. Kisakoirani Topin kanssa olemme käyneet Ranskassa, Kanadassa ja koko pohjoisemman euroopan halki Iso-Britaniassa kilpailemassa. Olemme lentäneet, matkustaneet lautoilla, olemme istuneet junissa ja olemme sompailleet rajanylitys paikoilla ja tulleissa. Hyvin suunniteltu reissu ei aina ole mennyt suunnitelmien mukaan, mutta suunnitelmallisuus on aina ollut koiran hyvin voinnin etu.
    Yksin reissuun lähtiessäni olen valmis tinkimään mukavuuksista nähdäkseni maailmaa ja extempore yllätykset eivät hetkauta minua, päinvastoin rakastan seikkailuja. Koiran kanssa matkustaessani minulle tärkeintä on koiran hyvinvointi. Koiran tulee pystyä rentoutumaan matkalla. Jos koira stressaa koka matkustamisen ajan, en näe järkeä kelkkoa sitä maailman ääriin, tai edes koti kylän ääriin. Jo pennusta alkaen koiralle voi opettaa autohäkin/lentoboksin olevan turvallinen paikka, jossa voi rentoutua ja nukkua. Pennusta asti siis ajatus mukaan. Kisakoiraa ajatellen on vielä tärkeämpää pystyä käyttämään matkustamis aika lepäämiseen ja latautumiseen, jotta kisapaikalla se on omaitsensä ja suorituskykyinen.
    Nyt suunnittelemme matkaa keski-eurooppaan, Tsekkeihin treeni leirille. Ihan ensimmäisenä olen olen tutkinut matkareittiä, joka olisi lopputuloksen kannalta viisain. Lauttalippujen hommaaminen Tallinnaan on työn alla. Siitä on tarkoitus ajella etelään. Ilmastoitu auto, jossa koirat ovat tottuneet matkustamaan on mielestäni paras vaihtoehto tähän reissuun. Koiria ei voi jättää ikinä omineen paahtumaan autoon, se on tärkeätä huomioida aina! On pidettävä silmällä lämpötiloja koiraosastolla.
    Pitkälle matkalle lähdettäessä on varattava aikaa reilusti. Koska matkustaminen kuluttaa rennoimpaakin koiraa, on pidettävä huolta koiran nesteyttämisestä reissussa ja ennen sitä. Tämä tarkoittaa myös pissataukoja. Koiraa pitää siis juottaa, kuten me kisaajat olemmekin tottuneet tekemään. Koiran omaa ruokaa tulee myös varata mukaan tarpeeksi. Meillä tämä tarkoittaa kylmälaukkujen pakkaamista autoon.
    Puheluita ja sähköposteja sinkoilee ennen reissua konsulaatteja myöten. Parempi varmistua kuin joutua liemeen koiran kanssa. Maahantulo ja maastalähtö säädökset kannattaa varmistaa eri lähteistä, välttyäkseen turhalta harmilta. Lähetystöt, konsulaatit, tulli, ja lajiliitto auttavat kysymyksissa. Jo ajatuksena se, että koirani olisi kuukauden jossakin päin maailmaa karanteenissa oman huolimattomuuteni takia on painajaismainen. Joten passit, rokkarit ja rekkarit kuntoon!
Tottunut relaamaan reissussa!
Translation: We are planning trip to czech republic. Urho is ready!
-H