lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 paketointi

    Blogi on seurannut treenejämme ja kisareissujamme neljän vuoden ajan. Täältä löytyvät jutut on mainio muistikirja itselle, missä on menty ja milloin. Ja menty on! Ajan kuluessa kilpailemiseen ja treenaamiseen on panostettu koko ajan enemmän. Enemmän aikaa ja etenkin rahaa. Kokemusta on pikkuhiljaa kertynyt. On kilpailtu ulkomailla ja ympäri suomea. On myös panostettu kalustoon: autoon, maastopyörään, kikbikeen, pulkkaan, suksiin ja niiden huoltoon. Koirien ja urheilijan huollosta puhumattakaan.
    Olemme vienneet omaan ääripäähämme tämän urheilun. Tämän enempään ei ole taloudellisesti mahdollista venyä. Tästä rajoitteesta huolimatta, olen iloinen saadessani kilpailla koko sydämmelläni.  Sponsorit, jotka ovat mukana tässä urheilussa, jokainen "tukisentti" on tärkeä ja niitä tullaan tarvitsemaan lisää, mikäli huipulle tahdotaan.
Joululahja :)
    Muutamia sekavia ajatuksia menneestä vuodesta. Alku vuodesta hiihdettiin muutamia koirahiihtokisoja, Taivalvaaran VUL SM onkin jäänyt mieleeni. Kesällä Tsekin, melko yllätyksenä tullut treenileiri oli hieno kokemus. Yksi viime vuoden parhaimmista jutuista(kiitos siitä ystävälleni Hennalle!). Kevään/kesän maastopyörä kokemukset olivat myös hienoja ja ne kasvattivat poltetta treenata lisää. Syksyn sulanmaankausi oli onnistunut, vaikkakaan ei täydellinen. Ja koko vuoden kohokohta, grande final eli MM kisat Puolassa. Huh, tunnen olevani onnekas, sillä olen päässyt kokemaan tämän kaiken.
    "Paljon se antaa, mutta paljon se ottaakin". Välillä väsymys on vienyt urheilijaa. Välillä sitä on miettinyt, uskaltaako enään tämän kaatumisen jälkeen ikinä ajaa koirapyöräilyssä. Välillä räntää on tullut päin naamaa enemmän, kuin koskaan ja on tuullut kirkkojärven suunnasta.
    Tuleva vuosi tuleekin olemaan taas hieman erilainen. Tietenkin pää tavoite tulee olemaan lokakuussa canicrossin EM kisoissa Ruotsissa. Sitä ennen treenataan kestävyyttä. Vul koirahiihto ja yhdistetty SM kisat käydään 27.-28.1 Kontiolahden ampumahiihtosadionilla, jonne aion osallistua. Muitakin koirahiihtokisoja olisi kiva hiihtää, mutta suunnitelman ovat vielä auki. Se mitä on jo lyöty lukkoon, on Lapponiahiihto Oloksella ystävän kanssa. Huhtikuun 9. alkava kolmen päivän maraton hiihto vaatii talvelle piiiitkiä treenejä, ja ne treenit alkaa heti tammikuusta! Maastopyörä maraton cupia on myös tarkoitus ajaa, kauden alkaessa keväällä. Kesän jälkeen on tavoitteena osallistua ensimmäiseen seikkailuurheilu kilpailuun! Siitä lisää tuonempana. Tulossa on hieno vuosi!
Hyvää uutta vuotta 2018!!!
Translation: Happy new year!
-H
    

lauantai 23. joulukuuta 2017

Pitkiä lenkkejä ja palautusta

    Hyvää joulua urheilu- ja koiraväelle! Aattona juostaan porukalla pitkä polkujuoksu portimon poluilla, sen jälkeen sauna, koirat sohvalle, villasukat jalkaan ja lempi herkkuja. Aamulle siis tilattu auringon paistetta, tämän hetkisen myrskyn jälkeen.
Kessu*
Translation: Very merry x-mas!
-H



lauantai 2. joulukuuta 2017

MM Puola, Kozle

    MM-kisat on nyt käyty ja hetken hengähdys on paikallaan. Reissu meni hyvin, kisat olivat huikean kovat ja sijoitus 14./48.
    Matkaan lähdettiin Ecerölinen aamulautalla sunnuntaina 19.11 Helsingin satamassa tapasimme Tsekin reissukamun, Hennan kanssa, ja pakkasimme tavarat tetriksen lailla autoon. Murren murkina lihapakasteet kulkivat jääkaapissa kätevästi. Helsinki-Tallinna väli taittuu mukavasti reilussa parissa tunnissa, koirat autossa tyytyväisinä matkustaen. Tallinnasta Lähdettiin puolen päivän maissa ajamaan kohti Latviaa, josta oli Bauskan kaupungista varattu hotelli majoitus yhdeksi yöksi. Matka meni taas sujuvasti, muutamalla jaloittelu/koiran ulkoilutus/ruoka tauolla. Ajoa tuli maltilliset 6 tuntia.
    Latviasta lähdettiin maanantai aamuna ja tiedossa oli pitkä päivä ratin takana. 10 tuntia ja olimme Puolalaisessa pikku kylässä, jota kutsuttiin Wronkiksi. Sieltä meillä oli loppu viikoksi varattuna hotelli Olympicissa mukava huone. Koirat asuivat kevyt häkeissä hotellihuoneessa tyytyväisinä.
    Tiistai ja keskiviikko oli varattu kisoihin valmistaviin treeneihin ja viimeistelyyn. Hotelliltamme löytyi hyvä ravintola, jossa söimme hyvin. Koiria sai lenkitettyä hotellin takana metsässä, jossa kulki merkattuja retkeily- ja pyöräilyreittejä. Omat herkistelyt pääsi tekemään hotellin kuntosalin juoksumatolle.
    Torstaina pääsimme kisapaikalle ja kilpailueläinlääkärien tarkastukseen koiriemme kanssa. Tarkastukset menivät sujuvasti kun lääkärit tulivat paikalle. Koirilta tsekattiin passit ja luettiin sirut. Ja eiköhän tarkastusryhmä tehnyt jonkin päätelmän koirienmme yleiskunnosta. Urho oli iloinen oma-itsensä;) Iltapäivällä luvan saatuamme kävelytimme koirat kisaradan läpi, samalla itse tutustuen rataan. Radan pituus oli 3,8 km metsässä luikertelevaa reittiä. Illalla oli myös kilpailun viralliset avajaiset.
    Perjantaina kisasivat kärryt, kikkarit ja pyörät, joten piipahdimme Hennan kanssa kisapaikalla haistelemassa tunnelmaa. Perjantaille sattuikin selkeä aurinkoinen päivä.
    Lauantai iltapäivällä olikin sitten canicross starttien vuoro. Lähdöt tapahtuivat dual starteina 30 sekunnin välein. Lähtökynnyksella oli oltava 10 minuuttia ennen omaa startti aikaa. Lähdössä kävi kova sutina, paljon koiria ja ihmisiä ja oma startti tuli varkain, todella nopeasti. Radallahan kaikki sumenee, unohtuu ja keskittyminen on vain suorituksessa. Puolen päivän jälkeen vettä oli alkanut satamaan lohduttomasti ja rapa tulisi roiskumaan. Lähtöä ja rataa olin käynyt mielessäni läpi ja kaikki menikin hyvin. Radalla yksi läheltä piti liukastuminen ja pari ohitusta. Urho veti hienosti radan läpi, olin maalissa hapoilla ja todella tyytyväinen koiraan. Aika oli 11.37 ja sijoitus oli 14. Olisin uskonut ja toivonut sijoittuvani paremmin, mutta kisa oli kova!
Kuva: CAM
    Sunnuntaina vesi sade oli lakannut mutta rata edelleenkin paikoin mutainen ja liukas. Nyt lähdot tapahtuivat yksin 30 sekunnin välein eilisen maaliintulolistan mukaan. Reitin pitkällä takasuoralla otin jo edellä lähtenyttä koirakkoa kiinni, mutta lopun pehmeämpään pohjaan hukkasin ne kiinniotetut sekunnit. Jäin eilisestä ajastani 3 sekuntia, mutta pidin 14. sijani lopputuloksissa. Maalissa tuntui, että olin saanut omasta kropastini hyvin irti. Jalat olivat uskomattomilla hapoilla.

    Caniccross on mielettömän siistiä! Koira painaa valjaita vasten ja vauhdittaa juoksun uskomatton nopeaksi. Jalat hapottaa, hengitys puuskuttaa ja sydän hakkaa. Kisat olivat mielettöman hienot, sijoitukseen en ole varsin tyytyväinen, mutta juoksu oli kauden nopein. Ajatus puuroa siitä, olenko tyytyväinen vai en. Himoa, addiktiota ja nälkää treenaamisen on taas lisää. 

Translation: Canicross World Championships 14./48. Very good runs from Julussas Urho. Craziest race ever!
-H