lauantai 25. lokakuuta 2014

perjantai 24. lokakuuta 2014

Jämi ja sulanmaan SM

    Syksyn kovimmat kisat kisattiin Jämillä. Naiset canicross luokassa oli 10 starttaajaa ja jaossa siis mestaruus. Topi yhden kisan kokemuksella viivalle. Puitteet oli kohdallaan, rata oli tasainen ja ns. helppo juoksijalle. Tiukat ylämäet/alamäet puuttuivat, nehän tuppaa laittamaan juoksijan koville. Tsekkasimme radan lauantai aamuna ilmoittautumisen yhteydessä kikkareilla. Canicrossareilla matka oli 4,2 km.
    Hurjimpiin aikoihin ei tänä vuonna ylletty, ja ohitus harjoituksiin palataan vielä. Vauhti riitti kolmenteen sijaan hankaluuksista huolimatta.
    Sunnuntain viestissä laputimme KVKS 3 joukkueessa turvallisen ankkuri osuuden, johon saimme täydellisen ohituksen ja kaikien puolin hyvän vedon paikkaamaan edellisen päivän huonoa ohitusta. Viestisssä 7. sija lopputuloksissa.
    Sulanmaankausi jatkuu ja jatkuu, seuraavaksi arctic trophy II, joka on siirrettu kisailtavaksi Ylämaalle.
3-2-1 Aja!

Laputusta

Pronssia
Tulokset: http://www.l-svu.fi/
-Hanna

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Luppakorva luupää

    ... Ja ensimmäinen canicrosskisa startti. Tämä siis Ohkolassa, jossa kellot käyvät eri aikoja kuin muualla. Johtunee aikavyöhykkeistä ja vuorovesistä.
    Canicross saattaa kuulostaa simppeliltä hommalta; koira valjaisiin ja juoksua mars! Mutta onhan tässä pähkittävää. Millainen alkuverkka, millainen lähtöpaikka, lähdön hallitseminen, lähettäjän kanssa vai ilman? Ja tosiaan, juniori koiran kanssa ohitukset varman päälle. Hoputusta, kun katse lukitsee oranssin ohjuriaidan...
    Vaan hiton hyvä mieli tässä on, Topi laputti kuin saksanseisoja konsanaan. Tulokset: http://www.l-svu.fi/
-Hanna
   
    

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Erilaisia ärsykkeitä

    Ensin tuli mieleen se, miten teini saksanseisoja ärsyttää malinoisseja, tai miten saatan joskus ärsyttää tallipäälikkoä jankkaamalla puurokattilasta. Vaan siitä ei tälläkertaa olekkaan kysymys, vaan siitä, miten lihaksistolle tulee antaa erilaisia ärsykkeitä kehittyäkseen.
    Olen tullut tulokseen: juoksua voi parantaa vain juoksemalla. Sama puhutaanko nyt nopeudesta vai kestävyydestä. Nopeus treeneillä petrataan canicross aikoja ja mäkitreenillä saadaan voimaa suunnistuskisoihin. Väliin pitkää tasaista. 
    Parhaita on ne viikot kun pystyy yllättämään lihaksistoa. Uinti palauttaa mukavasti ja bodypump sykäyttää verta kiertämään yläkropassa. Fillarointi ja kikkarointi pumppaa reisiä makoisasti. Rullahiihdolla pitkää reeniä koko kropalle. Nämä on niitä ärsykkeitä, joista kroppa yllättyy. 
    Vaan se juoksu. Se on helppoa. Tossut jalkaan ja koirat remmiin. Mielessä on aina reitti/vetosuunnitelma valmiina. (Siis omat vedot, koirat vapaana, canicross vedot on sitten täysin erijuttu.) Paljon on niitä viikkoja, jolloin vain lenkkeillään ja lenkitetään koiria.

-Hanna