torstai 5. heinäkuuta 2018

Jukola 2018

    Sydän sykkii suunnistukselle varmasti aina, vaikka se ei päälaji enää olekkaan. Ja suunnistajan joulu, juhannus ja vappu on Jukolan viesti! Hollolassa olikin parin vuoden takaa tuttua suppamaastoa. Ja vaikeaahan se on. Kuuma, kuiva keli toi oman lisänsä suoritukseen.
    Juoksin Leppävaaran sisun venlojen ankkurina. Kolme virhettä, joista yksi itse suunnistettu reitin valintavirhe. Ei siis mikään supersuoritus, vaan hyvin lähelle sitä tasoa mitä nyt pystyn suunnistamaan. Lopputulos 374. Kiitos joukkue kavereille! Kotona sitten jukolan yö telkkarista ja online tuloksia seuraillen.
    Jukola viikonlopusta alkoi kova harjoitus jakso radalla, rinteessä, maastossa ja suolla, joka päättyi eiliseen viisaudenhampaan poistoon. Pieni huili ja taas kovia harjoituksia kehiin. Harjoittelun rytmittäminen on tärkeää kokonaisuuden kannalta. Ja joskus nämä pakolliset tauot tekevät hyvää. Hammas jouduttiin leikkaamaan, mutta paranee todella hyvin ja mieli on positiivinen, kun tämä inhottava asia on poissa pian päiväjärjestyksestä. Koirat ovat lenkkeilleet vapaana paljon, vasta reilun kuukauden päästä palataan vetoihin niiden osalta. Jukolan jälkeen ne ovat olleet mukana sauvarinne treeneissä Uuperin rinteessä ja sauvatreenissä rajasuolla. Nuo keikat ovat selkeästi olleet minulle ja koirille rankkoja pitkiä treenejä, joista koirille on pitänyt tarjota parin päivän palautuminen.
    Kesän harjoittelu siis etenee nousujohteisesti ja kesäloma on vasta edessäpäin. Toivottaaan, että laadukas harjoittelu näkyy syksyn kisoissa, seuraavan kerran lappu laitetaan rintaan sotilaiden maastojuoksun SM kisassa 24.8 Santahaminassa.

Translation: Jukola relay done, orienteering is fun!

-H