perjantai 22. marraskuuta 2019

IFSS maailmanmestaruuskisat Ruotsin Nybrossa


 Belgian kisojen ja uusien kokemusten jälkeen oli suunnattava suoraan kohti Ruotsia ja meille jo tuttua kisapaikkaa Nybrossa. Vuosi takaperin olimme koirajuoksun EM-kisoissa samassa paikassa, rata ja sen profiili oli tiedossa. Se, että tuntee kisaradan jo ennalta, tuo jonkinlaista mielenrauhaa kisaan valmistautumiseen.
    Olen vuosia juossut canicrossia ja päässyt kilpailemaan arvokisoihin. Tänä vuonna minulla oli a-maajoukkue paikka MM kisoihin, sillä olin voittanut canicrossin suomen mestaruuden. Viime vuosina olen myös potkinut kicbikella jonkin verran, koska juoksu kilometrejä on ollut pakko vähentää vammojen vuoksi ja korvaavaa on pitänyt tehdä tilalla. Kikbikella kisaaminen on kivaa, mutta vaatii vekottimen tuunausta kisakuntoon. Koen myös, että iso Urho koira on hyvä kikkari koira vauhdiltaan ja sillä on parempi motivaatio juosta vauhdikkaampaa lajia kuin canicross, joka on koiralle haastavaa hitaan keskinopeuden vuoksi. Suomessa kikbike ja canicross SM ovat samana viikonloppuna, joten aina pitää valita jompikumpi ja vieläkin sydän on sykkinyt enemmän canicrossille, mutta katsotaan tulevaisuutta kädet levällään.
    Ruotsin kisat menivät rutiinilla, ensimmäisen päivän starttia tulee näissä isoissa kisoissa jännitettyä valtavasti, tällä kertaa jopa liiaksi. Molemmilla vedoilla koira hyytyi loppua kohden ja kaksi viimeistä nousua jäi minun reiden varaan. Ikävä kyllä voima oli kadoksissa, ja tuntui tahmealta. Lopullinen MM sija oli 20.
Rullaava askel kadoksissa


    Silti, takana on hieno vuosi. Kiitos Team Kainpo ja Murren murkina! Hienoja kisoja ja vielä hienompia hetkiä harjoittelun parissa. Nyt on aika taas miettiä, hengähtää, ja suunnata katsetta vuoteen 2020.


   Translation: 20th place at IFSS WC canicross.
 
 

lauantai 9. marraskuuta 2019

Uusia kokemuksia Belgissa

    Kainpo tiimin ja muutaman muun aktiivisen suomalaisen kilpaurheilijan kanssa oli herännyt keskustelua suuremmista kilpailuista euroopassa. Sosiaalisen median ja ulkomaalaisten kilpaurheilijoiden kautta olimme seuranneet jo pitkään ICF:n eli international canicross federationin isoja kisoja euroopassa. Suomi ei ole ollut tämän liiton jäsen koskaan, eikä kukaan ennen meitä ollut lähtenyt ajamaan asiaa liittyäksemme tähän liittoon. Kesän aikana suunnitelmat selkenivät ja muutama aktiivinen toimija hoiti asiaa erinomaisesti ja Suomen edustajille tuli mahdollisuus päästä mukaan ICF:n euroopanmestaruuskisoihin Belgian Chevetogneen.
    International canicross federationin kisoissa on vain yhden koiran luokat eli koirajuoksu, koirapyöräily ja kickbike. Luokkia pääsarjan lisäksi ovat veteraanit ja nuoret. Radat ovat näissä kisoissa aina olleet teknisiä ja todella haastavia, verrattuna siihen mihin olemme suomessa tottuneet. Suomessa turvallisuus ajattelu on viety äärimmilleen, ja järjestäjät pelaavat ratojen suhteen varman päälle. Radat suomessa ovat tasaisia, leveitä ja mutkat loivia. Euroopassa kisatessa on syytä valmistautua kaikkeen. Siis kaikkeen. (irtokoirat, 180´ mutkat, kinttupolut, seinänousut, ojien ylitykset.)
Kovat sateet tekivät alustasta haastavan.
    Sinne me siis lähdettiin, kisattiin ja ollaan taas monta kokemusta viisaampia. Osallistuin canicross ja DS luokkiin. Kisoissa oli yli 800 osalistujaa, suurimmat kisat missä olen koskaan ollut. Kilpailut olivat kaksi päiväiset (la jasu) ja alkoivat molempina aamuina heti aamusta, kahdeksalta, jolloin juuri ja juuri oli valoistunut. Kickbike luokat lähtivät ensimmäisinä, sen jälkeen pyörät ja viimeisinä juoksu. Olimme Belgiassa jo hyvissä ajoin keskiviikkona ja ehdin treenata rataa koiran kanssa, ja ilman koiraa.
    Lauantain ds1 meni tavallaan hyvin, ajoin Urho-koiralla, pysyimme pystyssä ja selvisimme radalta kuudekneksi nopeimmalla ajalla sarjassamme. Keskivauhti ja aika olivat hitaat! Mutta olipahan ratakin haastavin, mitä olen koskaan ajanut. Koko kroppa oli hapoilla kikkarin laudalla tasapainoilusta. Jopa kädet olivat hapoilla, olin puristanut tankoa kuin viimeistä päivää laskiessani mutaisia alamäkiä.
    Iltapäivällä starttasin Topi-koiran kanssa koirajuoksussa. Lähdöt olivat 15 sek välein ja se sujui mielestäni todella kätevästi. Vettä oli taas satanut koko päivän, joten rata oli mennyt koko ajan huonompaan kuntoon. Niin siinä sitten kävi, että jalka lipesi alamäessä ja kaatusin polvilleni koiran vetäessä edelleen. Onneksi selvisin pinta naarmuilla. Hetkeä ennen omaa kaatumistani Ranskalainen huippu juoksija käveli koiransa kanssa radalta pois pidellen olkapäätään. Jule Prins oli kaatunut ja murtanut solisluunsa. Kuivana rata olisi ollut mielettämän hieno. Selvisimme Topin kanssa maaliin, pesin ja paikkasin polven. Sijoitus oli 23./43
Seinänousu
    Sunnuntaina taas aamulla Urho-koira ja kickbike viivalle. Jännitin ajamista ja otin varman päälle. Selvisimme taas radalta ilman kaatumisia, vaikka aika huonikin. Lopullinen sija oli 7.
    Canicross luokat olisivat olleet taas viimeisinä, mutta mietin edellisen päivän kaatumista ja sitä kuinka väsyneet jalkani olivat. Koin riskin loukkaantumiseen liian suureksi, enka enään startannut juoksussa. Päätös oli vaikea, koska halu kisata kisat loppuun oli todella kova.
ajolasit mudassa, help!

Hieno kokemus!
    Kokemuksena todella upea kisa. Olen todella iloinen siitä, että olen jaksanut harjoitella ja päässyt elämään tätä täysillä. Ja noi korat, ne on mahtavia!
 
Translation: Rookies rolling @ICF EC


torstai 7. marraskuuta 2019

Koirajuoksun Suomenmestarit!

    Valmistauduin koirajuoksun Suomenmestaruus kisoihin ja oletin, että kilpailu on kaksi päiväinen ja molempien päivien yhteisaika ratkaisee. Toisinaan kisa on ollut kaksipäiväinen, toisinaan vain kerrasta poikki eli yksi kisa. Vasta viikkoa aikaisemmin tarkastin kisakutsusta, että kisa olikin yksipäiväinen ja kerrasta poikki siis. Lauantaina Jämillä olikin jännittävä veto, maalissa olisi jo livetuloksista tieto, kuka vie mestaruuden.
    Lähdin luokan loppu puolella, kisassa oli minuutin väliaikalähdöt. Kisakoira Kekkonen (Julussas MFZ Urho) oli neljättä kertaa edessäni Suomenmestaruus kisoissa. Teimme hyvän suorituksen, radalla pari ohitusta. Viimeisellä kilometrillä olimme molemmat todella kovilla. Koira väsyneenä tipauttanut laukalta raville ja minä perässä vetoliina silti kireällä.
    Voitimme Suomenmestaruuden! Ja katsokaahan näitä muita mitalisteja, hiton kovia mimmejä koirineen!
Kuva: Kirsi Immonen

Maalissa! Kuva:Kirsi Immonen
    Seuraavana päivänä pääsin vielä juoksemaan KVKS 1 joukkueessa SM-viestissä, jossa sijoituimme kolmansiksi. 
Translation: 1st place at canicross Finnish championships with Julussas MFZ Urho

   
   

Syksyn koirajuoksut alkoi Janakkalasta

    Janakkalacross on Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirien jo useaan kertaan järjestämä koirajuoksukisa Janakkalassa. Sinne on kiva mennä ja minulle tuttu ja superkiva juoksu reitti aloitti tämän syksyn kisat. Suomessa canicross kisoja on todella vähän. Lisenssi-, seura- ja osallistumismaksuja kyllä kertyy taas sievoinen summa, ja muutamaa kisaa varten kaikki pitää toki olla kunnossa.
    Molempien koirien ollessa kunnossa, osallistuin Kekkosen kanssa Kikkari eli DS1 luokkaan ja Topi-koiran kanssa canicrossin pääsarjaan DC. Molemmissa matkana oli 5 km. Syksyn mittaan treenasin paljon kickbikella koiria ja olenkin huomannut, että Kekkonen on siinä parhoimmillaan, kun pääsee juoksemaan kovaa. Oltiinkin sarjassa toisia, voitto meni Kaitsulle ja kolmas sija lemppari kisavastukselleni Kirsille. Kirsin kanssa ollaankin totuttu sekunti taistoon, kainpo yhdistetyssä hävisin 4 sekuntia ja tänään voitin 10 sekuntia.
    Canicross luokat olivat päivän viimeisimpiä ja jännäksi tämän kisan teki se, että nyt testattaisi juoksu vauhteja ja kesänharjoittelun onnistumista ensimmäistä kertaa. Lähtölistalta löytyi Hennan nimi ja se juuri minua kiinnostaisi. Henna starttasi minuuttia ennen minua, radan kahdella pitkällä suoralla näin vilauksen Hennan selästä ja sen saalistaminen auttoi puristamaan loppuun saakka. Niin siinä kävi, että voitin canicross luokan ja sain tarvittavaa itsevarmuutta SM-kisa valmistautumiseen.
DS1 kuva: Auvo Kuusinen
Canicross kuva: Auvo Kuusinen
Translation: Season has started!


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kainpo yhdistetty 2019 syyskuussa

    Syksy pyörähti käyntiin ja koiria alettiin treenata kesäkelien viilennettyä. Kolmatta kertaa syksy starttasi Kainpo ds1 yhdistetyllä. Kysymyksessä on siis harjoituskilpailu, joka on avoin ihan kaikille. Kilpailuun ei tarvita lisenssiä, ei seuran jäsenyyttä tai muutakaan byrokratiaa. Jokainen huolehtii omat vakuutuksensa ja koirien rokotukset. Eli tässä olisi todella matalan kynnyksen tapahtuma jokaisen tulla kokeilemaan kikkari kisaa. Erityispiirre tässä harjoituskilpailussa on se, että koirapotkuttelun lisäksi potkitaan sama rata myös ilman koiraa. Urheilusta on siis kysymys, mutta ei liian vakavasti.
    Olen ymmärtänyt, että uudet ja vanhatkin harrastajat kaipaavat kalenteriin harjoituskilpailuja ja matalan kynnyksen tapahtumia tämän lajin parissa. Tässä on sellainen ja vielä lopuksi syötiin herkullinen ruoka yhdessä rupatellen.
    Kisa oli tänä vuonna Voikoskella mahtavissa puitteissa. Keli toki oli sateinen koko päivän, mutta onneksi pakkasin mukaan paljon vaihtovaatteita. Rata oli n. 3 km ja ensin se vedettiin koirien kanssa minuutin väliaika lähdöillä. Virallinen ajanotto kellotti 4 sekuntia hitaamman ajan kuin mun suosikki kilpakumppani Kirsi. Parasta tässä onkin se, että ilman koiraa potkittava osuus on takaa-ajona! Pääsin siis Kirsin perään potkimaan ja otinkin lopussa Kirsiä kiinni ja melko lailla loppusuoralla tulimme rinta rinnan jalat totaali hapoilla. Samalla ajalla maalin, mutta näin jo maaliviivan ylityksessa, että minun rengas oli muutaman sentin taaempana. Hopeaa tuli, mutta mikään ei ole siistimpää, kuin saada itsestään irti tuollaista suoritusta! Harvoin jalat menevät missään treenissä noin totaalisen tilttiin, olipahan maitohapot.
    Näin jälkeenpäin naurattaa, miten sitä heittäytyykin kisaan mukaan...
DS1 eli dogscooter ja DB1 eli dogbikejoring yhdistetyn tulokset

tiistai 20. elokuuta 2019

Juokse koirasi kanssa -päivä Mielakassa 8.9

    Valjakkourheilijoiden liitto haastaa kaikki koiranomistajat lenkille koiransa kanssa 8.9.2019
Olen Team Kainpon porukan mukana järjestämässä koirajuoksutapahtumaa Kouvolan Mielakassa ja toivoisinkin,  että palveluskoira- ja agility harrastajat tulisivat mukaan tapahtumaan kokeilemaan canicrossia. Kaikki mukaan sunnuntaina 8.9 Mielakkaan klo 16 alkaen.
#juoksekoirankanssa

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Harjoittelua kesällä

    Kesäkuun alussa sain hyviä, kovia, juoksutreenejä sot sm maastojuoksuissa, Jannen iltalenkillä Elimäellä, Jukolan viestissä Kangasalla. Suunnistus treenejä kertyi kesäkuun alkuun ja toukokuun loppuun kivasti. Toukokuussa suunnistin Tanskan Billundissa kaksi kisaa. Pidempi kovempi harjoitus saatiin Mäntyharjun gravel race checkpoint kisassa. 6h kikbikella, 93 km pötkien. Heinäkuu on kulunut taas peruspuurtamisen parissa. On ollut hyviä harjoituksia ja ei niin hyviä. Kello kuitenkin kertoo, että plussan puolella ollaan ja minun vauhtini pikku hiljaa kovenemassa.
    Ilman ongelmia en toki ole selvinnyt, kompromissejä on joutunut miettimään ja uusia juttuja on tullut harjoitteluun mukaan. Se on ollut arkea jo edellisinä vuosina valmistautuessa syksyn kisoihin.
    Koirat ovat joko kulkeneet lenkeillä mukana, uineet tai lorvailleet tarhassa. Normaalia koiran elämää siis. Mikä tärkeintä: koirat ovat pysyneet terveenä ja energiaa tuntuu riittävän yllin kyllin. Jahka kelit viilenevät, alkaa vetoharjoittelu kohti lokakuun päätavoitteita. Noin 10 viikkoa aikaa lokakuun skaboihin!




Translation: Summer training!

perjantai 31. toukokuuta 2019

Raakaruokinta otsikoissa

    Raakaruokinta on jo vuosia ollut tärkeä "oma juttuni". Vuosien varrella siitä on oppinut lisää ja kokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Raakaruokinta pomppasi kesän alussa otsikoihin ja haluan ehdottomasti latoa oman näkemykseni siitä tähän. Suomalaista lihan tuotantoa valvotaan, ja sen taso on euroopan parasta. Koirieni ruoka tulee siis laadukkaan Suomalaisen lihan "rääppeistä".
    Ruokavirasto tutki ja julkaisi informaatiota suomalaisesta koiran raakaruuasta:
https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ajankohtaista-laboratoriopalveluista/lemmikkien-pakasteraakaruoissa-ihmiseen-tarttuvia-bakteereita/
    Otsikon lukiessa  voi vetää vääriä johtopäätöksiä heti: "on löytynyt ihmiseen tarttuvia bakteereita". No niin, otetaampa ihan rauhassa. Kaikessa lihassa, ruuassa on bakteereita. Osa bakteereista on taudinaiheuttajia. Raportti on hyvä herätys, joka aiheuttaa jopa pieniä toimenpiteitä arkirutiineihini. Olen säilyttänyt koirien lihat aina erikseen, erillään omista ruuistani. Minulla on kaksi isoa pakastinta vain koiranruuille. Sulatus vaiheessa laitan koiranruokapötköt erilleen kaappiin sulamaan, jo senkin takia, ettei nälkäinen seisoja pihistä niitä. Ruokin koiria aamulla ja illalla, joten aamulla otan iltaruuan sulamaan pakastimestaja illalla aamuruuan.
    Ehkäpä pieni huomio keittiöhygieniaan ei ole pahitteeksi. Leikkelen samoilla saksilla koirenruoka pötköjä ja omia myslipakettejani. Pöytiä pitää pyyhkiä ja leikkuulaudat ja veitset pestä. Hienoa, että asioita tutkitaan, saadaan niistä faktaa ja otetaan opiksemme. Näin jatkuu taas vähän parempi raakaruokinta!


maanantai 20. toukokuuta 2019

Lohjan kevät kisa

    Huhtikuussa kisattiin maltilla yhdet kisat raskaan talven jälkeen. Lohjalla oli tarjolla kickbike ja juoksuluokkat meille sopivasti. Olen todennut, että urho-koiran vauhti riittää jopa parhaimmillaan maailman kärkeen kikbike luokassa (ds1) jos potkija on myös huippu kunnossa. Teimmekin Lohjan kisassa hyvän suorituksen ja siitä jäi ajatus kilpailla joskus myös tavoitteellisesti ds1-luokassa.
    Topi-koiran kanssa canicross on siistiä, siinä on koira, joka työskentelee raskaassa vedossa hienosti. Ohittelimme muita juoksijoita radalla ja porskutimme hyvän perusjuoksun.
Canicross 1. Topi

DS1 3.

DS1 Urho

DCW Topi
    Harjoittelu on taas maistunut ja palasin kevääksi suunnistuksenkin pariin. Nyt on se hetki kun koirat eivät ole harjoittelun pää-osassa, vaan minä rakennan huippukuntoa pitäen silmällä syksyn arvokisoja. Koirien kuntoa yllä pidetään toki verkka lenkkeilemällä niiden kanssa, mutta kuumimmaksi kesäksi säännölliset vetotreenit ovat tauolla. 
    Kaikkea kivaa urheilua on siis meneillään:
21-23.5 Sot. pohjoismaden mestaruus suunnistuskisat Tanskassa
8.6 Gravel race Mäntyharju Team kainpon kickbike
15.-16.6 Jukolan viesti kangasala 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kiitoksia hiihtokauden apukäsille!


    Tänä talvena päästiin treenaamaan heti tammikuun alusta ja kausi kesti maaliskuun loppuun. Koirille saatiin laadukkaita hyviä treenejä ja itselle niitä tärkeitä kilometrejä suksien päällä. Erityinen kiitos menee tästä talvesta team Kiiskille ja team Kainpolle!
    Kiitos myös Murren murkinan väelle tuesta tämän harrastuksen parissa! Mahdollistatte urheilukoirien laadukkaan raakaruokinnan.
    Kiitos myös jokaiselle tyypille, joka on mua kisoissa jeesannut!
Hyvä pojat!

kuva: Pia Riiheläinen
    Sitten kohti kevätkautta ja juoksua harjoitusohjelmaan. Lohjalla ainakin käydään kisailemassa 27.4 kikkarissa tai juoksussa. Sitten vielä katsotaan paikallisia maantiejuoksukisoja, jotta tulee hyvää harjoitusta kohti syksyn MM kisoja.


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kuhmossa huippu baanoilla

    SPKL SM kisattiin 23.-24.3 Kuhmon Kalevalan mainioilla baanoilla. Taas viikonloppu reissussa, vaan kylläpä oli kivaa. Lauantaina hiihdettiin henkilökohtainen kilpailu, jossa olin 5. Koira kulki mainiosti 10km ja lähtö paikka oli suotuisa. Pääsimme näkemään Nivala Maijan upeaa menoa ladulla, eikä edes jääty enään valovuosia. Eka vetoserti Urho koiralle, huikeaa kehitystä havaittavissa!
Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen
    Sunnuntaina päästiin hiihtämään naisporukalla miesten A-sarjan viestiä. Vekslasin itseni omasta tahdostani aloitukseen ja voi taas sitä jännityksen määrää. Otettiin lähtö varovasti ja pysyttiin pystyssä. Sitten rymisteltiin!
 

torstai 4. huhtikuuta 2019

Kyläkisat Lieksassa

    Mun yksi suosikki kisapaikka on Lieksan Timitra. Sinne kannattaa aina lähteä. Myös tällä kertaa. Hyvä seura, priima majoitus timitran linnassa ja reipas urheilukisa meininki. Mielenkiintoista suksitestiäkin päästiin tekemään.
    Historian kirjoihin tämä kilpailu sinetöidään myös: Kova päänahka taskussa kotiin, eräs miesten a-sarjan pitkän linjan valjakkourheilija jäi ajoissa taakse.
 Naiset naru A 10 km. Kuva: Kainpo (C)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Mäntyharjun viikonloppu

    Lauantaina spkl sprintti SM ja Sunnuntaina VUL naru SM. Noh, sprinttihän ei koskaan ole ollut mun juttu, joten paineita ei ollut ja lähdössä pystyssä pysyminen tavoitteena. ensin väliaikalähtö onnistuneesti ja sitten semifinaaliyhteislähtö onnistuneesti. Sitten kunnon kasa pannut viimeisessä mutkassa, suksi hätäkässä irti siteestä ja se siitä.
Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Markku Sohlman (C)
     Sunnuntaina naru 12,3 km. 7./7 vaikka aika ei kovin huono ollutkaan. Tasoa ollaan nostettu vaikka kärki vielä kaukana onkin. Reeni on purrut molempiin. Mäntyharju tarjosi parastaan!
Sunnuntain lähtö. Timo Waltari (C)

Piirin mestikset

Imatralla kisattiin 24.2 Piirin mestikset. Matkana 5 km ja ekaa kertaa piirin mestariksi! (ylivoimaisella sekunnin erolla Kirsiin ja Väkeen;) Talven tokat kisat ja tästä se kausi vasta toden teolla käynnistyy. Todella hyviä porukka treenejä alla.
Kuva: Roosa Heikura

Kuva: Roosa Heikura


keskiviikko 30. tammikuuta 2019

PAVH Imatra

    Joulukuu elettiin käsijarru päällä. Urheilu koko ajan mielessä, mutta tehot kurissa. Tammikuun alusta sitten ruuvia on päästu kiristämään ja kuinka siistiä se taas on ollutkaan. Muut tuskailee lumen tulon kanssa, minua se vaan naurattaa. Etelän vetelät ovat päässeet reenin makuun!
    Imatralla kisattiin kauden eka kyläkisa ja kivaa oli koko rahalla. Matkana vain 5 km ja aikaa kului 11.22 Hennalta tuli pataan 7 sek. ja sija 2./7 siis.
Tiukka oikee. Kuva: Roosa Heikura

En oikeesti hiihtänyt, laskettelin vain. Kuva: Roosa Heikura
Translation: first skijoring race. Enjoying on-snow!