maanantai 31. joulukuuta 2018

Kuonot kohti uutta vuotta!

Kontiolahti, Imatra, Kemi, Muonio, Lahti, Oulu, Jämi, Rovaniemi, Ohkola, Nybro Ruotsi, Ikskiles Latvia. 2018 on taas harrasteltu ja kuonot on käännetty kohti uusia tavoitteita. 
"Onhan tää nyt vaan niin siistiä!"

Seikkailuseisojat (c)Milka Tarkiainen 

(c) Milka Tarkiainen
Translation: Happy new year!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Kauden päätös Latviassa

    Tämän vuoden viimeinen rutistus kisattiin Latviassa, jossa ensi vuonna kisataan maailman mestaruuskisat. Ratoja ja paikkoja testattiin silmällä pitäen isoja kisoja. Reissu oli onnistunut kaikin puolin, majoitus oli kiva, kisat hyvät ja mitskujakin sai tuoda kotiin. Canicrossissa taso ei ollut kovinkaan korkealla, joten monen minuutin kaulalla kultaa. Sunnuntaina testattiin myös viesti olosuhteita ja Suomelta kasattiin joukkueita mukaan. Toin toisena viestin vaihtoon ensimmäiseltä osuudelta ja toisiksi päädyimmekin. Kiitos mukana olleille, kivaa oli!
Loppupuolella painoi

canicross 1.

Viesti 2.
Translation: Racing at Latvia, see you next year!

tiistai 13. marraskuuta 2018

EM Ruotsi Nybro

    Nyt ne on käyty, vuoden kohokohta ja pääkilpailu: Euroopanmestaruuskisat Ruotsissa. Lopullinen sijoitukseni oli 12./25 naisten canicrossin pääsarjassa. Kilpailu oli kaksi päiväinen, niinkuin arvokisat aina tässä lajissa. Rata oli 4,5 km mäkinen ja mutkainen. Todellista maastojuoksua verrattuna edellisiin arvokilpailuihin, jotka ovat olleet  tasaisia profiililtaan. Kisajärjestelyt olivat viimeisen päälle, paremmaksi on vaikea pistää.
    Harmittaa, että sijoitus jäi huonoksi, mutta kaikki paukut, mitä sillä hetkellä oli käytössä jätettiin radalle. Taso koirajuoksun pääsarjoissa on kova. Yhtä kova, kuin missä tahansa maailmalla kisattavissa kestävyys juoksulajeissa. Kovempaa runttausta ja kovempaa loppua on rakennettava ensi vuodelle. Ja se miten, on harkittava tarkkaan. Keinottelu kovien treenien, levon ja siihen päälle vielä töiden kanssa on haasteellista. Väitän, että voimaa tarvitaan lisää, eli salille mars. Helppoa keinoa huipulle ei ole, on taas kivistä tietä tulossa, toivotaan, että se vielä joskus palkitsee. Koira on nyt 3,5-vuotias ja palikat kohdallaan: terve ja valmis arvokilpailuihin. Olen onnekas, kun olen saanut juuri tämän koiran.
Kuva: Stefan Andersson
Translation: EC canicross 12.
 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Koirajuoksun SM pronssia 2018

    Tiukassa oli mitali, sarja sen kun kovenee! Oulunsalon kisakankaalla oli mukava kisata ja reitti oli hyvä juosta. Kisa oli kaksi päiväinen ja nyt on tuntunut siltä että kaikki ei lähde irti kropasta ja koirasta ensimmäisenä päivänä, vaan toisena päivänä uskalletaan koiran kanssa runtata kovemmin.
SM startti. Kuva O Kinnunen
Kuva: O Kinnunen


SM pronssia!
     Koska syksy on tehty kisareissuista, Oululun viikonlopun jälkeen heilahdettiin Jämin pyöräkisoihin hurjastelemaan. Pyöräily on juoksun hallitessa harjoittelua jäänyt vähemmälle, joten mutkissaja hankalilla alustoilla olin pulassa. Koira hoitaa vetämisen, oli takana sitten pyörä, kikkari tai juoksija. Päädyimme sijalle 6. kovassa porukassa.
    Jämi paikkana oli taas mahtava. Suosittelen kaikille, leirille ja harjoittelemaan sinne kannattaa lähteä. Ja niin, toki kisaamaan!
Koirapyöräilyä Jämillä! Kuva: Kimmo Virkki
Translation: Love this game. 3 rd. place in Finnish championships canicross. 6 th. place in bikejoring championships. Next stop canicross European championships Sweden.
-H

torstai 4. lokakuuta 2018

Kisat kovenee, kohti Oulua!

    Minun ja koirien kisakausi on kuumimmillaan. Kolmet kisat takana ja tulevana viikonloppuna canicrossin SM kisa Oulussa. Syksyn kisakausi on tiivis paketti ja reissuja olisi joka viikonlopulle.
    Kainpo DS1 yhdistetty voitettiin Urho-koiran kanssa. Siitä seuraavana viikonloppuna startattiin virallinen kisakausi ja juoksin Ohkolassa molempien koirien kanssa canicross kisan. Topin kanssa 4,2 km ja Urhon kanssa 2,2 km. Molemmissa sarjoissa nappasimme hopeaa, joka toivottavasti hioutuu kullaksi SM kisoihin mennessä. Viime viikonloppuna kisattiin Janakkalassa DS1 luokassa Topin kanssa ja canicrossissa 3km Urhon kanssa. Molemmilta koirilta hyvät vedot. Kivasti on kunto noussut.
    Nyt jännätään Sm kisoja!
Koiran ja ilman koiraa kuva: Kainpo

Ilman koiraa kikbikella. kuva: Kainpo

Ohkola canicross kuva: Timo Waltari
Translation: Finnish chanmpionships, here we came!

perjantai 7. syyskuuta 2018

Elokuu

    Imatra MTB 30 km tuli ajettua elokuun alussa, ja samalla meni selkä totaaliseen jumiin, joka sitten pikkuhiljaa helpotti kipustopin ja venyttelyn avulla. Maastopyöräilyssä väsyminen ja kova ryskäys siis voi johtaa myös totaaliseen selkä jumiin... noh, sija 6./10 taisi olla lopputulos tästä reissusta.
    Koiria on helteiden jälkeen alettu valjastaa. Aluksi pidin matkan lyhyinä, mutta nyt on jo päästy kunnolla treenin makuun. On hienoa huomata kuinka nopeasti vetotreenit puree koirien kuntoon ja jo kolmessa viikossa ollaan hyvässä nousukunnossa. Hartiat levenee, pakarat kasvaa ja vauhti kiihtyy. Siis koirilla. Ollaan siis hyvässä vauhdissa, ja tärkein kaikista: ollaan terveenä kaikki!
    Sotilaiden maastojuoksun SM-kisoilla pääsin pokkaamaan hopeaa ja siihen olen tyytyväinen. Kisa käytiin santahaminassa, reilun parin kilometrin lenkillä. Hyvä terävä veto, vaikka harjoitusväsymys painoikin jalkoja loman jäljiltä.
    Syksyn kisakausi alkaa siis Kainpo DS1 yhdistetystä huomenna, ja se onkin syksyn potkuttelun pääkisa;) Ohkolaan lähden canicrossaamaan ja kuin myös Janakkalaan. Välissä on heitettävä suunnistus keikka Rovaniemelle viranpuolesta. Oikeasti tärkein kisa tulee olemaan canicross SM Oulussa, jotta ovi EM kisaan aukeaa. EM kisaan Ruotsiin onkin jo matkasuunnitelmat selvillä, palataan niihin myöhemmin!
    Translation: Race season is on...

torstai 30. elokuuta 2018

Syksyn kisakausi starttaa Kouvolasta!

    Kävin vuosi sitten ja totesin hauskaksi! Eli kainpo DS1 (ds=dogscooter. Virallinen lyhenne kikcbike yhden koiran luokalle) yhdistetty: Ensin kierros koiran kanssa potkien, sitten kierros `mies miestä vastaan` potkien. Todella hyvä treeni koiralle ja itselle! Kierros on kiva, vaihteleva 2,5 km pururata kierros. Olisi kivaa saada porukkaa liikkeelle, tulkee mukaan!

Translation: Let the game begin.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Jukola 2018

    Sydän sykkii suunnistukselle varmasti aina, vaikka se ei päälaji enää olekkaan. Ja suunnistajan joulu, juhannus ja vappu on Jukolan viesti! Hollolassa olikin parin vuoden takaa tuttua suppamaastoa. Ja vaikeaahan se on. Kuuma, kuiva keli toi oman lisänsä suoritukseen.
    Juoksin Leppävaaran sisun venlojen ankkurina. Kolme virhettä, joista yksi itse suunnistettu reitin valintavirhe. Ei siis mikään supersuoritus, vaan hyvin lähelle sitä tasoa mitä nyt pystyn suunnistamaan. Lopputulos 374. Kiitos joukkue kavereille! Kotona sitten jukolan yö telkkarista ja online tuloksia seuraillen.
    Jukola viikonlopusta alkoi kova harjoitus jakso radalla, rinteessä, maastossa ja suolla, joka päättyi eiliseen viisaudenhampaan poistoon. Pieni huili ja taas kovia harjoituksia kehiin. Harjoittelun rytmittäminen on tärkeää kokonaisuuden kannalta. Ja joskus nämä pakolliset tauot tekevät hyvää. Hammas jouduttiin leikkaamaan, mutta paranee todella hyvin ja mieli on positiivinen, kun tämä inhottava asia on poissa pian päiväjärjestyksestä. Koirat ovat lenkkeilleet vapaana paljon, vasta reilun kuukauden päästä palataan vetoihin niiden osalta. Jukolan jälkeen ne ovat olleet mukana sauvarinne treeneissä Uuperin rinteessä ja sauvatreenissä rajasuolla. Nuo keikat ovat selkeästi olleet minulle ja koirille rankkoja pitkiä treenejä, joista koirille on pitänyt tarjota parin päivän palautuminen.
    Kesän harjoittelu siis etenee nousujohteisesti ja kesäloma on vasta edessäpäin. Toivottaaan, että laadukas harjoittelu näkyy syksyn kisoissa, seuraavan kerran lappu laitetaan rintaan sotilaiden maastojuoksun SM kisassa 24.8 Santahaminassa.

Translation: Jukola relay done, orienteering is fun!

-H
 

torstai 31. toukokuuta 2018

Toukokuun maastopyöräilyt

    Huhtikuussa hiihdin kolme maratonhiihtoa, joten hyvänä ideana pidin jatkumoa tälle yllä maastopyöräilyn muodossa. Vapaita lauantaita sattui työvuorolistaan kolme peräkkäin, joten...
    Ensin kitkuteltiin EVOC mtb 60 km Nurmijärvellä. Raskasta oli, vain neljä naista oli viivalla, joten ylinopeus sakkojen lisäksi sain kotiin viemiseksi uudet nakit fillariin.
    Sitten viikko välissä ja Aulanko MTB. Olin ilmoittautunut päämatkalle 55 km, mutta lihasväsymyksen ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi alipalautuneena päätin matkalla, että kisa tulee jäämään puolimatkaan. Ajoin 27 km ja väsymyksestä huolimatta reitti oli hyvää ajettavaa, enkä ollut totaalisissa ongelmissa teknisissäkään kohdissa. Alkuviikon harmitti ja ruoskin itseäni keskeytyksestä, vaikka toinen ajatus oli myös lempeämpi; että kerrankin kuuntelin kroppaani ja myönsin tilanteen. Tiistai aamuna halusin silti käydä tulokset läpi ja huomasin, että aikani oli otettu huomioon puolimatkan kisassa ja olin 4. Nostatti kovasti mielialaa kun tämän huomasin! Keskeyttäminen on aina henkisesti kova ratkaisu, eikä kukaan urheilija sitä mielellään tee. Nimen perässä ei siis lukenutkaan KESK/DNF vaan 4./25
    Sitten Korso64. Taas vain neljä naista ajamassa. Sisukkaasti kiersin kaksi yli kolmenkympin kierrosta ja yllättävän hyvillä fiiliksin maalin pitkästä reissusta. Ja pitkä se reissu ajallisesti olikin. Nyt on tehty pitkiä kovia treenejä, aika suunnitella lyhyempiä ja kovempia ja yritettävä alkaa keräämään myös niitä juoksu kilometrejä.
Kuva: Mikko Rantanen

Translation: This spring has been all about mountain biking.

torstai 24. toukokuuta 2018

Kaikki mukaan harrastussarjoihin!

    Sulanmaan kisoissa on pääsääntöisesti aina mukana canicrossin harrastesarja. Harrastesarjassa on lyhyempi matka kuin kilpasarjassa. Viime kesänä vierailimme euroopassa ja Tsekeissä ainakin oli ns. canicross buumi, jossa porukkaa kerääntyi viikonloppuisin juoksemaan ns. parkrun tyylisen vedon koirien kanssa. Ja mukana oli jos jonkinmoista koirakkoa. Tapahtumissa otettiin aika ja tulokset, mutta jokainen teki suoritustaan omalla tasollaan. Reitit toki haastavampia, pikku polkuja ja merkattuja metsäreittejä. Koirakoiden tekemisen meininki oli ”se” juttu! Agility porukka nosti kuntoaan näissä canicross tapahtumissa. Belgiassa taas kisataan usein samassa kisassa lyhyt parin kilometrin canicross kisa ja pidempi noin viiden kilometrin kisa. Lyhyempi matka varmasti lisää osallistuja määriä ja pienentää kynnystä lähteä mukaan kisaan. (esimerkiksi agiporukkaa kunnon kohotus mielessä.)
    Täällä Suomessa toteutettiin valjakkourheilijoidenliiton puolesta canicross verkkokysely lajin kehittämiseksi. Harrastesarja herättää keskustelua somessa aika ajoin. Ja aiheena nimenomaan ”miksi pääsarjassa kilpaileva canicrossaaja haluaa tulla myös harrastesarjaan voittamaan kaikki, vaikka sarja on nimenomaan harrastelijoille ja aloitteleville?”  Minä vastaan tähän kysymykseen omalta osalta näin: kyllä, minä juoksen myös harraste sarjoja silloin, kun tarvitsen nuorelle koiralleni lyhyempää motivoivaa treeniä, ennen kun se on valmis pääsarjan pidemmille canicross matkoille. Haluan saada kisakokemusta, ohituksia ja hyviä fiiliksiä nuorelle koiralle kisatilanteista harrastesarjoissa. Kysymys ei silloin ole voittamisesta, vaan harjoittelusta. Hyvä idea onkin aina arpoa harrastesarjan palkinnot osallistujien kesken. Ja kaikkihan me jostakin aloitamme. Aikoja on kiva vertailla, mutta pitää hyväksyä oma kuntokapasiteetti sekä koiran kapasitetti vetoon.
     Mielestäni kummankaan, urheilijan, jolla on saksanseisoja, tai kuntoilijan, jolla on russeli EI tarvitse pyydellä anteeksi harratussarjaan osallistumistaan. Jostain silti ajoittain kumpuaa ajatus ”epäreilua, kun en voi pärjätä tällä kovalla vetohalulla varustetulla russelilla, koira on huippu, koko ei vaan riitä ja isojen koirien kanssa juoksivat vievät palkinnot kotiin.” Mutta hei, tärkeintähän on että juuri sinä itse tiedät, kuinka superhyvä koirasi on! Koirasta pitää todella tykätä, jotta se työskentelee kanssasi. Ja olipa se koira mikä tahansa, on hienoa että sillä on halu työskennellä kanssasi.
    Haastankin agilityporukkaa tsekkaamaan edellisen postauksen canicross kisakalenterin ja tulevan mukaan harrastesarjoihin!
    Translation: Love the dog first, the sport second.


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Syksyn 2018 kisakalenteri

    Valjakkourheilijoiden liiton sivuilla on syksyn kisakalenteri, 10 kisaa!
15.9 Ohkola Mäntsälä
23.9 Rovaniemi
29.-30.9 Jämi
29.9 Janakkala
6.-7.10 Oulunsalo (canicross SM)
13.-14.10 Jämi (pyörä SM)
20.10 Liepee
21.10 Imatra
27.-28.10 Kymenlaakso
    Siinä olisi jo kivaa tapahtumaa tarjolla kaikille, aloittelijoille ja kovaa kisaa konkareille. Saataisipa tänne Suomeenkin keski-eurooppalainen canicross buumi! Hei tyypit, lenkille!
-H

torstai 26. huhtikuuta 2018

Uudet vetoliinat

    Talven viimeiset kisat ja treenit vedettiin uusilla Kainpo-liinoilla. Uudet liinat joka vetolajiin, suunnitelluilla yksityiskohdilla. Nyt ei tarvitse murehtia liinan pituuksia, liinat ovat sääntökirjan mukaiset.
Testing testing!
Kuvat: Mari Moisala
Translation: New leashes in action.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lapponia hiihto 2018

    Kaksi viikkoa lomaa ja kevät parhaimmillaan. Upeat kelit urheilla. Jo viime vuoden puolella kaverini heitti ilmoille Lapponiahiihto haasteen. Olokseta järjestyisi majoitus, ja lomien sumpliminen onnistui työmaalla. Ilmoittauduin kisaan viimeisenä päivänä ja tietenkin täysille matkoille. Pohjakuntoni ja terveenä pysyminen on vahvuuksia, joilla tämä reissu vedettäisiin kunnialla läpi. Viisi päivää, kolme maratonhiihtoa:
 ma 9.4 Keimiön kiekerö 60 km
 ke 11.4 himmelriikinhiihto 50km
 ja loppuhuipennus pe 13.4 Karra huikonen 80km.
    Pääsiäisen vietin Jämillä koirien ja hiihdon merkeissä, sieltä kahdeksi päiväksi kotiin palautumaan. Pakkasin Topin ja Urho-koiran mukaan matkaan ja ajoin muonioon. Olin suunnitellut koirille välipäivä hiihtotreenit oloksella. Ja kyllähän me hiihdettiin!
    Viikko kului nopeasti ja hiihdot onnistuivat hyvin. Vain ensimmäinen maratonhiihtopäivä koetteli, sillä keli oli tuulinen ja lumisateinen. Uusilumi tuiskutti baanan umpeen ja teki reissusta äärimmäisen raskaan. Järven jäällä hiihtäessä tuuli puski hurjalla voimalla. Onneksi muille päiville sattui aurinkoa ja kovempaakin baanaa. Ja muistutus kaikille: tunturissa toki tuulee aina! Mikään ei silti voita suurtuntureiden maisemaa ja puhdasta ilmaa. Hattu kädessä, nöyrin mielin lähdin vähillä kilometreillä,  eikä edes ihan priimalla kalustolla kolmeen kovaan kisaan. Aivan käsittämättömän hieno fiilis jäi tästä viikosta, myös luottamus omaan kroppaan ja sen suorituskykyyn nousi. Treenithän ovat panostaneet jo pitkään juoksu vauhtiin ja canicross matkoille, eikä niinkään maraton matkoille. Tulokset löytyvät: www.lapponiahiihto.fi
    Loma on ohi ja duunit alkaa. Haminassa lunta ei enään ole, joten sukset naulaan ja kunnon palautuminen minulle ja koirille. Ensi kuussa on tarkoitus ajaa vielä kaksi maraton pituista maastopyöräkisaa, jonka jälkeen aletaan taas hakea vauhtia syksyn canicross koitoksiin. Pohjan pitäsi ainakin olla kunnossa nyt! Eli seuraavaksi Aulanko mtb 19.5 ja Korso mtb 27.5 fillari odottaa jo kilometrejä juuri huollosta tulleena.
Oloksen päällä

Lunta 8.4.2018


Translation: 3 skimarathons in 5 days.
 

torstai 22. maaliskuuta 2018

Ruotsin mestiksiä ruudulta!

    Ruotsissa valjakkourheilun hiihtolajien mestaruuskisat kisataan SM-viikolla ja netti teeveestä voi seurata livenä kisoja! (svt play). Mahtavaa, hei meille tänne Suomeenkin tällaista! Perjantaina jumituin katsomaan yhdistettyä ja taattua sutinaa oli niin miesten kuin naisten lähdöissä. Hyvä Ruotsalaiset!!!
Miesten kisaa

Naisten kisan seurantaa
Translation: In Sweden they do things lot better than in Finland.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kemin kisat

 Road trip Kemiin SPKL SM kisaan. Emmin jonkin verran lähtöä koko reissuun, sillä viisi viikkoa hiihtotreeniä takana ja ajat, joita hiihdimme ei riittäisi minkäänlaiseen vastukseen kilpasiskoille. Mutta, nyt oli myös saatava hyviä treenejä nousukunossa oleville koirille, joten veri veti ladulle ja reissuun.
    Reeniä haluttiin ja sitä myös saatiin. Urho koira hoiti kisastartit ja Topi koiran treenasin molempina päivinä Kallinkankaan haastavalla kisa vitosella. Jo erilaisten kisaurien hiihtäminen on kivaa ja koiralle hyvää treeniä. Ajelemisen arvoinen keikka, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Ja viestihiihto koirien kanssa on aina mahtavaa, harmi vaan, meidän joukkueeseen ei riittänyt kuin kaksi hiihtäjää, joten viimeinen osuus jäi hiihtämättä. Kymen vetokoiraseuralla olisi A sarjassa muuten ollut kolme joukkuetta!
   Ja nyt kun lunta vielä on, aion tehdä lisää treenejä koirille, pulkan kanssa ja ehkä juoksuttaa niitä jopa kaksikkona. Hiihtokisa kausi oli tynkä, mutta nyt olemme nauttineet harjoittelusta, sen verran odotettu oikea talvikeli on!
    Ja talviloma on vielä edessä, siitä myöhemmin!
Lähtö uudelle kierrokselle, matkana 10 km. Kuvat: Mari Moisala


Viestin lähtö. Kuvat: Mari Moisala

Treeniä! Kuvat: Mari Moisala

Topi. Kuvat: Mari Moisala

Kuvat: Mari Moisala
Translation: Road trip to north, and of course skijoring!

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Koirajuoksun MM kisat 2019 Latviassa

    IFSS eli international federation of sleddogsport on julkistanut seuraavien sulanmaan MM-kisojen järjestäjän, ja se on Latvia! Tämä tietenkin vaikuttaa omiin suunnitelmiini ja päivämäärät ovat kalenterissa. "Kun tähtää korkealle, täytyy varoa, ettei ammu liian ylös."

“Latvian Federation of Sleddog Sports and Nature Park “Zilie kalni” is proud for the opportunity to host the most important IFSS dryland event – World Championships 2019!
With this event – four days of racing – October 31st to November 3rd 2019 we will try to bring the event to a higher level – in full comparison with other sports events. Raise the level and give the sport we love the promotion and publicity it needs while at the same time not forgetting about the mushers and conditions for a good and fair competition!
Besides the great trails and nature that beautiful Latvia can provide, we will bring to the event spectators and live video broadcast as well as live results and other innovations – all to promote the sport.
We are happy to invite you all for a warm-up event on November 10-11 2018 at an IFSS World Cup event. Come – test out the trail and get familiar with some of the things that are to come in the IFSS World Championship event 2019.”

    Ensin kuitenkin keskittyminen tähän vuoteen ja canicrossin EM kisoihin, jotka pidetään Ruotsissa lokakuussa. Ja MM esikisa tosiaan marraskuussa Latviassa.

    Sponsorit Hei, Tervetuloa mukaan matkalle kohti MM kisoja!

Translation: #roadtoifsswclatvia #canicross #seriousbusiness
-H

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Imatran kisa

    Euroopan huiput kisaavat Italian alpeilla, minä kisasin vuoksenniskan lähes yhtä hurjalla radalla. Kekkosen kanssa lähdettiin puksuttelemaan rapeassa pakkaskelissä kymppiä. Hyvin meni, mutta hiihtokauden ekat pannut tuli vedettya viimeisessä mutkassa...  Sija 5./6. Kiitos Katja Kaipaiselle kivoista kuvista!


Translation: Others are racing in Italy, best of the rest in Imatra.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Koirahiihdon harjoittelumahdollisuudet

    Ihana talvikeli tuli ja baanat ajettiin hiihtokuntoon. Aivan mahtavaa, että saadaan nauttia talvesta täällä etelässäkin. Parissa viikossa olen saanut koirat selkeästi nousukuntoon. Ennen lumia juoksutin koiria toki paljon vapaana, mutta nopeuskestävyys jäi kokonaan treenamatta, koska vetotreeniä ei niille tullut. Pitkästä aikaa olen nauttinut koirahiihdosta todella. Ja toki olen hiihtänyt omaa lenkkiä.
    Mutta. Koirahiihto kuntoradoilla on Suomessa kielletty.
    Olen ymmärtänyt, että Norjassa (joka muuten menestyy todella hyvin koirahiihdon arvokisoissa) ja Ruotsissa kaikki ladut ovat aina sallittuja myös koirahiihtäjille. Eli koirahiihtäjät ja ilman koiraa hiihtävät ovat samalla viivalla harjoitusmahdollisuuksien kanssa ongelmitta.
    Kaupungit ja kunnat ovat Suomessa alkaneet ottaa lajin harrastajia huomioon. Toiset kaupungit jopa panostavat koirahiihtäjien mahdollisuuksiin harjoitella kohti maailman huippua. Kontiolahdella on mahdollisuus hiihtää ensilumen ladulla  koirahiihtovuorolla. Kouvola tarjoaa latuvuoroja koirahiihtäjille melkein jokaiselle illalle viikossa, ja ihan kunnon laduilla! Tosin lepakko ajalla klo 20-22 (ja aamulla herätyskello soi 4.30 töihin). Rovaniemen porukalla on myös loisto baanat harjoitteluun, vuoroja Ounasvaaran hiihtostadionilla ja muilla vaihtelevilla kuntoradoilla.
    Hyvinkäällä koirahiihtäjille ajetaan lentokentän kupeeseen oma muutaman kilometrin tasainen latu, jossa saa hiihtää koiran kanssa milloin vain. Tämä helpottaa vuorotöiden kanssa, aikatauluja sumpliessa.
Nämä koiraladut ovat hieno idea ja mahtava käden ojennus kaupungeilta! Olen niistä iloinen, enkä vähättele ideaa laisinkaan. Tässäkin on se mutta. Koira hiihdon SM ja varsinkin MM/EM käydään haastavilla, mäkisillä laduilla. Tänä vuonna SM kisat kisattiin Kontiolahden ampumahiihtostadionin maastossa ja EM kisat kisataan tulevalla viikolla Italian Alpeilla hienoissa, mutta haastavissa olosuhteissa!
    Arvokisoihin ja Suomenmestaruus kisoihin treenaaminen on se haaste. Itsensä ja koirien kuntoon saaminen vaatii hiihtämistä myös haastavilla laduilla. Tasaisella kahden kilometrin lenkillä koiraa ei saa nopeuskestävyydeltä arvokisojen vaatimalle tasolle.
   Keski-Euroopassa ei sääntöjen kanssa nipoteta, siellä hiihdetään ilman koiraa, ja koiran kanssa missä vaan. Mutta koirakulttuuri siellä onkin aivan erilaista kuin Suomessa. Hyvine ja huonoine puolineen.
    Tärkeää tuntuu kaikessa olevan suhteet ja yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Seurojen ja kaupunkien yhteistyö ja suhteet on syytä pitää yllä. Usein törmää mustavalkoiseen ajatteluun: koirista joko tykätään tai sitten niitä vihataan.
    Itse haluaisin olla se, joka positiivisesti vie lajin huippu-urheilu puolta muiden urheilijoiden tietoisuuteen. Haluan olla se kuka kerää kakat pussiin, jotta kellään ei siitä tulisi pahaamieltä. Ja ladulla haluan olla se, joka kohteliaasti, ja iloisesti huikkaa muille hiihtäjille ohitukset ja kiitokset siitä, että nopeammalle on latua annettu.
Kuva: outi pisto
    Haluaisin myös kertoa kaikille sen, ettei koiria tarvitse pelätä! Koirat, joita treenataan koirahiihdon kilpailuihin opetetaan pennusta lähtien muiden koirien ja ihmisten ohittamiseen. Ne opetetaan yhteislähtöihin ja matkustamiseen laivoilla, lentokoneilla ja autoilla. Tokikin, jostain on aina aloitettava. Koiramme ovat isoja ja innokkaita harjoituksissa. Siltä niitä ei tarvitse millään lailla pelätä.

    Tänä viikonloppuna seurataan valjakkourheilun EM kisoja ja pidetään peukkuja Suomen hiihtäjille ja ajajille, jotka italiassa tekevät upeita suorituksia! Itse starttaan Imatran kyläkisoissa lauantaina 10 km koirahiihdossa, joten itsekkin pääsee fiilikseen.

Translation: Somehow we are training skijoring and enjoying sunny winter days with dogs.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tassut

Tassujen ongelmat ovat nousseet palstoilla esille. On auenneita anturoita, kulumia ja halkeamia ja lohjenneita kynsiä, jopa irti revenneitä kynsiä. Olemme aina välttyneet näiltä ongelmilta, ja väitän syyn olevan täysin ruokinnassa. Monipuolinen raakaruokinta, ei rehua. Olen juoksuttanut koiria kelissä kuin kelissä ja ravuuttanut pitkiä matkoja asfaltillakin. Jäiset talvikelitkään ei ole aiheuttanut ongelmia. Moni metsästäjä törmää tähän jääkelin ongelmaan, jos hanki pettää se repii ja rikkoo anturan. On meilläkin anturoissa ollut halkeamia, mutta halkeamat ovat menneet umpeen yhdessä yössä.
Liikunnan määrä edesauttaa tassujen kunnossapysymistä. Antura kuluu tasaisesti, eikä pääse paksuuntumaan. Anturan reunat myös pysyvät tasaisina. Jos koira on pitkään ns. Levossa, antura kasvaa koko ajan ja ns. paksuuntuu. Tällöin halkeamia tulee helpommin ja ne ovat siten syvempiä, eli paranevat hitaammin. Oikein leikatut kynnet estävät kynnen alle tulevia antura halkeamia. Joten, kannattaa nähdä vaiva ja muotoilla kynnet. Kolme napsautusta, keskeltä ja molemmat sivut per kynsi.
   Raaka ruualla olevat koiramme saavat joskus rasvaisempaa ruokaa, silloin b-vitamiini lisä on paikallaan, se auttaa rasvojen imeytymisessä. Sinkki ja biotiini lisät ovat satunnaisen vaihtelevasti mukana. Rasvaa tulee ruuasta, jauhetusta lohesta ja toisinaan lisä-öljyistä.
    Tassu rasvojakin meillä on, mutta laiskasti ovat olleet käytössä. Tulee hyvä mieli siitä, että tässä asiassa ollaan onnistuttu. Karva kiiltää, tassut ovat hyvässä kunnossa, korvat ja silmät ovat puhtaat. 

Sakset murren murkinalta


nätti tassu :)
Translation: Pawsome paws! Healthy food keeps you going.
-H

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kontiolahden hiihtostadionilla

    Hienoa oli hiihtää oikeilla kisaladuilla! Koirat saivat ensimmäset vedot tälle talvelle. Valjakkohiihto olisi super kivaa, toivotaan että saadaan vielä lunta tänne eteläänkin. Etelän hetelmien tuloksilla ei juhlittu...
Lauantaina Urhon kanssa. Kuva: Mika Mononen

Kiree naru! Kuva: Mika Mononen

Topin kanssa sunnuntaina Kuva: Outi Pisto
Translation: Finally on snow weekend in Kontilahti biathlon station. We love winter and skiing!
-H

torstai 25. tammikuuta 2018

Kollaa kestää ja koirat juoksee


    Kaksi kuukautta pyöritty kotona, nyt on aika lähteä nauttimaan tunnelmasta Kontiolahdelle! 
Translation: Some skijoring next weekend at kontiolahti biathlon stadion!
-H

lauantai 20. tammikuuta 2018

Pennun kanssa maalaisjärkeä.

    Moni pennun ottaja miettii, mikä on oikea aika aloittaa koiran opettaminen vedollle ja miten. Olen törmännyt kysymykseen ainakin facebookin koiravaljakkoharrastajat palstalla ja saksanseisoja palstalla. Myös canicross kurssia järkkäilessä viime vuonna tuli kysymys, minkä ikäisen koiran kanssa saa osallistua.
    Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille. 

    Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
    Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
  Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
    Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
     Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
    Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
    Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.


Translation: my opinion is that dog are made for running.
 and eating.
 and sleeping.
-H

maanantai 15. tammikuuta 2018

Viime syksyn valjas välppäystä

    Viime kesän loppupuolella, kun tein ensimmäistä useamman kilometrin mittaista canicross vetoa nuorimman koirani Urhon (2,5v) kanssa, valjaat, joita olin käyttänyt edellisenä talvena hiihtokisoissa ja keväällä kikcbike treeneissä nousivat kovassa vedossa (canicross, koiraan kohdistuu raskain veto, verrattuna muihin lajeihin) liian ylös ja painoivat koiran pehmeään kurkkuun. Valjaan kuuluisi pysyä matalammalla, jolloin se ei ahdista koiran hengitystä pehmeästä kurkun osasta. Urho koira himmasi vauhtia ja huomasin, mitä oli tapahtunut. Oli mietittävä muita valjas vaihtoehtoja canicrossiin. Tärkeintä valjaan istuvuudesta on juurikin tuo kaula-aukon koko ja miten valjas asettuu edestä rintakehän kohdalta. Kaula-aukko tulee olla jämpti, se ei saa missään tapauksessa nousta tai valua jommalle kummalle puolelle rintaa. Syvärintaisilla koirilla kuten saksanseisojat, tässä onkin oltava tarkkana. Valjaan sopivuutta pitää aina mallailla kaupassa ennen ostoa, mutta lopullinen istuvuus selviää vasta vedossa, kun valjas asettuu liikkuvan vedossa olevan koiran päälle. Mutta ei hätää, ei se valjaiden ostaminen rakettitiedettä ole.
    Valjaita meillä on, joten päätin ottaa canicrossissa käyttöön Zero fast valjaan. Tänä kyseinen valjas oli ollut alunperin käytössä Alpo koiralla, jonka kanssa kilpailun ensimmäiset kilpailuni aikanaan. Valjaista näkyi niiden ikä, ja ne olivat jokseenkin veltostuneet, mutta muuten käyttökunnossa. Valjas näytti sopivan juuri tuosta tärkeästä rinnan kohdasta ja käytinkin  hyvin mielin koko syksyn canicross kisoissa ja harjoituksissa Zeron fast valjasta. Vanhan kisaratsun valjas pääsikin taas mestaruuskisoihin monen vuoden jälkeen ja nappasimme SM-mitalin!

     Syksyn lopussa ajoin kaksipäiväisen koirapyöräilyn SM-kisan jämillä. Kisa oli sateinen ja rapainen, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Valjastin Urholle Zero valjaan taas, sillä olin varma, että sen rinta-osa pysyy paikallaan. Toisen päivän jälkeen loppuverkalla kuitenkin huomasin, että valjaan takaremmit olivat hanganneet karvaa koiran kupeista. Eli kovavauhtisessa pitkässä laukassa valjas pääsi liikkumaan hoikan koiran kupeessa hangaten. Tätä en huomannut kovassa canicross vedossa. Piti etsiä pyöräilyyn siis toinen valjas. Valjaita on hyvä olla erilaisia ja niitä tulee aina sovitella. Nuori koira tekee lihaksia ja vankistuu kolme vuotiaaksi saakka. Ja siitäkin eteenpäinkin koiran keho muuttuu ja valjaita saattaa joutua ostamaan eri kokoisia. Jonkinlainen rahallinen sijoitus, mutta ensi arvoisen tärkeää koiran vetohalujen säilymisen kannalta! Eihän meistä urheilijoistakaan kukaan juokse liian pienissä tai suurissa lenkkareissa. Nyt kaikissa lajeissa Urholla on käytössä non-stopin combi valjas, jossa kaula-aukko onkin jämäkkä ja sivuremmit säädettävissä. Saman koon freemotion valjaassa kaula-aukko ehkä hivenen suurempi tai eri mallinen.
Kuva: Kimmo Virkki
Translation: Testing different harnesses. 

-H