Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille.
Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.
Translation: my opinion is that dog are made for running.
and eating.
and sleeping.
-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti