Sponsori haaveet

    Yle kirjoitti urheusivuillaan kuinka Rovaniemen kaupunki oli palkinnut ja tukenut näin paikallisia huippu-urheilijoita. Useita MM mitaleita voittanut valjakkourheilija sai tukea 5000 euroa. Todella hieno hatun noston arvoinen asia Rovaniemen kaupungilta. Laji on pienen huojuvan liiton alainen, eikä moisia tukia olisi sieltä koskaan mahdollista saada. Valjakkourheilussakin maailman huippu on armottoman kova ja sinne huipulle pääseminen todellisen työn takana. Ja työllä nyt tarkoitan treenitunteja.
    Rahaa kuluu kisareissuihin, kulkupeleihin, huoltoon. Ihan samoihin asioihin, kuin muillakin maailman huipulla omissa lajeissaan urheilevilla. Moni voisi sanoa, ettei treenaamiseen kulu rahaa. Ei toki, jos treenataan talon takana metsäpoluilla mummofillarilla. Mutta se ei kertakaikkiaan urheilun maailman huipulla riitä. On lähdettävä treenaamaan ja hankkimaan kokemuksia.
    Canicross lajina vaatii juoksuharjoittelua valtavasti. Ennen töitä, töiden jälkeen harjoitellaan. Vapaapäivät tietenkin käytetään niihin kovimpiin ja pisimpiin harjoituksiin. Loma viikolle vedetään kova viikko tietenkin. Onneksi valmentaja suunnittelee kuorman sopivaksi, joten ei hätää. Tavallisista töistä ansaittu palkka laitetaan kisareissuihin. Ja tiukalle menee. Asiathan ovat kuitenkn hyvin ja saan urheilla. Mutta saan myös unelmoida: kaksi Rovaniemen kaupungin kaltaista sponsoria/ tukijaa ovat unelmissani, silloin pääsisin kisojen lisäksi leirille, kuten muut tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat.
    Tavoitteeni ovat edelleenkin MM kisoissa 2017.

Translation^

-H

Kovalla treenillä kohti syksyä

    Se hetki vuodesta kun juoksutreenit on kovimmillaan. Vedot pitkiä ja raastavia ja viikossa kilometrejä ropisee. Lihaksia kolottaa ja nivelet huutaa hoosiannaa. Ekat kisailmot syksyn sulanmaan kisoihin on lähetetty ja vapaa toiveet töistä anottu. Jämin syyskisassa 24.-25.9 ollaan mukana ja siitä syksyn kisailut käyntiin. Hox pox, murina racing teamillä tänä syksynä KAKSI kisakoiraa tikissä! #nortindon #julussasurho
    Mielessä pyörii toki tämän vuoden isoimmat kisat, EM Britania. "Hyvä ajatus" oli lentää Britteihin samalla hyväksi havaitulla kaavalla, kuin kaksi vuotta sitten Ranskaan. Vaan koiran lennättäminen Britaniaan ei onnistukkaan noin vain. Homma tökkäsi todella tiukkoihin eläinkuljetus sääntöihin. Britaniaan ei voi lennättää koiraa matkustajakoneen mukana ruumassa. Vain cargokoneella, eläinten kuljetukseen erikoistuneella lentoyhtiöillä voi saada koiran lentämällä maahan. Pitää myös olla tarkkana mistä Britaniaan tulee, vain tietyissä paikoissa on mahdollista tarkastaa eläin ja tuoda se maahan. Aina on vaihtoehto ajaa autolla, jos omia lentoja ja koiran cargolentoa ei saada natsaamaan. Kisamatkan järjestely ei siis todellakaan ole helppo homma! EM kisat on mielestäni tärkeä veto matkalla kohti MM kisoja, mutta jos järjestelyissä ja matkustamisessa seinä nousee vastaan, ei sille voi mitään. Vielä suunnitellaan, vielä järkkäillään.

Translation: Heading autum offsnow dograces, training hard!
-H