Sponsori haaveet

    Yle kirjoitti urheusivuillaan kuinka Rovaniemen kaupunki oli palkinnut ja tukenut näin paikallisia huippu-urheilijoita. Useita MM mitaleita voittanut valjakkourheilija sai tukea 5000 euroa. Todella hieno hatun noston arvoinen asia Rovaniemen kaupungilta. Laji on pienen huojuvan liiton alainen, eikä moisia tukia olisi sieltä koskaan mahdollista saada. Valjakkourheilussakin maailman huippu on armottoman kova ja sinne huipulle pääseminen todellisen työn takana. Ja työllä nyt tarkoitan treenitunteja.
    Rahaa kuluu kisareissuihin, kulkupeleihin, huoltoon. Ihan samoihin asioihin, kuin muillakin maailman huipulla omissa lajeissaan urheilevilla. Moni voisi sanoa, ettei treenaamiseen kulu rahaa. Ei toki, jos treenataan talon takana metsäpoluilla mummofillarilla. Mutta se ei kertakaikkiaan urheilun maailman huipulla riitä. On lähdettävä treenaamaan ja hankkimaan kokemuksia.
    Canicross lajina vaatii juoksuharjoittelua valtavasti. Ennen töitä, töiden jälkeen harjoitellaan. Vapaapäivät tietenkin käytetään niihin kovimpiin ja pisimpiin harjoituksiin. Loma viikolle vedetään kova viikko tietenkin. Onneksi valmentaja suunnittelee kuorman sopivaksi, joten ei hätää. Tavallisista töistä ansaittu palkka laitetaan kisareissuihin. Ja tiukalle menee. Asiathan ovat kuitenkn hyvin ja saan urheilla. Mutta saan myös unelmoida: kaksi Rovaniemen kaupungin kaltaista sponsoria/ tukijaa ovat unelmissani, silloin pääsisin kisojen lisäksi leirille, kuten muut tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat.
    Tavoitteeni ovat edelleenkin MM kisoissa 2017.

Translation^

-H