keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kontiolahden hiihtostadionilla

    Hienoa oli hiihtää oikeilla kisaladuilla! Koirat saivat ensimmäset vedot tälle talvelle. Valjakkohiihto olisi super kivaa, toivotaan että saadaan vielä lunta tänne eteläänkin. Etelän hetelmien tuloksilla ei juhlittu...
Lauantaina Urhon kanssa. Kuva: Mika Mononen

Kiree naru! Kuva: Mika Mononen

Topin kanssa sunnuntaina Kuva: Outi Pisto
Translation: Finally on snow weekend in Kontilahti biathlon station. We love winter and skiing!
-H

torstai 25. tammikuuta 2018

Kollaa kestää ja koirat juoksee


    Kaksi kuukautta pyöritty kotona, nyt on aika lähteä nauttimaan tunnelmasta Kontiolahdelle! 
Translation: Some skijoring next weekend at kontiolahti biathlon stadion!
-H

lauantai 20. tammikuuta 2018

Pennun kanssa maalaisjärkeä.

    Moni pennun ottaja miettii, mikä on oikea aika aloittaa koiran opettaminen vedollle ja miten. Olen törmännyt kysymykseen ainakin facebookin koiravaljakkoharrastajat palstalla ja saksanseisoja palstalla. Myös canicross kurssia järkkäilessä viime vuonna tuli kysymys, minkä ikäisen koiran kanssa saa osallistua.
    Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille. 

    Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
    Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
  Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
    Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
     Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
    Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
    Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.


Translation: my opinion is that dog are made for running.
 and eating.
 and sleeping.
-H

maanantai 15. tammikuuta 2018

Viime syksyn valjas välppäystä

    Viime kesän loppupuolella, kun tein ensimmäistä useamman kilometrin mittaista canicross vetoa nuorimman koirani Urhon (2,5v) kanssa, valjaat, joita olin käyttänyt edellisenä talvena hiihtokisoissa ja keväällä kikcbike treeneissä nousivat kovassa vedossa (canicross, koiraan kohdistuu raskain veto, verrattuna muihin lajeihin) liian ylös ja painoivat koiran pehmeään kurkkuun. Valjaan kuuluisi pysyä matalammalla, jolloin se ei ahdista koiran hengitystä pehmeästä kurkun osasta. Urho koira himmasi vauhtia ja huomasin, mitä oli tapahtunut. Oli mietittävä muita valjas vaihtoehtoja canicrossiin. Tärkeintä valjaan istuvuudesta on juurikin tuo kaula-aukon koko ja miten valjas asettuu edestä rintakehän kohdalta. Kaula-aukko tulee olla jämpti, se ei saa missään tapauksessa nousta tai valua jommalle kummalle puolelle rintaa. Syvärintaisilla koirilla kuten saksanseisojat, tässä onkin oltava tarkkana. Valjaan sopivuutta pitää aina mallailla kaupassa ennen ostoa, mutta lopullinen istuvuus selviää vasta vedossa, kun valjas asettuu liikkuvan vedossa olevan koiran päälle. Mutta ei hätää, ei se valjaiden ostaminen rakettitiedettä ole.
    Valjaita meillä on, joten päätin ottaa canicrossissa käyttöön Zero fast valjaan. Tänä kyseinen valjas oli ollut alunperin käytössä Alpo koiralla, jonka kanssa kilpailun ensimmäiset kilpailuni aikanaan. Valjaista näkyi niiden ikä, ja ne olivat jokseenkin veltostuneet, mutta muuten käyttökunnossa. Valjas näytti sopivan juuri tuosta tärkeästä rinnan kohdasta ja käytinkin  hyvin mielin koko syksyn canicross kisoissa ja harjoituksissa Zeron fast valjasta. Vanhan kisaratsun valjas pääsikin taas mestaruuskisoihin monen vuoden jälkeen ja nappasimme SM-mitalin!

     Syksyn lopussa ajoin kaksipäiväisen koirapyöräilyn SM-kisan jämillä. Kisa oli sateinen ja rapainen, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Valjastin Urholle Zero valjaan taas, sillä olin varma, että sen rinta-osa pysyy paikallaan. Toisen päivän jälkeen loppuverkalla kuitenkin huomasin, että valjaan takaremmit olivat hanganneet karvaa koiran kupeista. Eli kovavauhtisessa pitkässä laukassa valjas pääsi liikkumaan hoikan koiran kupeessa hangaten. Tätä en huomannut kovassa canicross vedossa. Piti etsiä pyöräilyyn siis toinen valjas. Valjaita on hyvä olla erilaisia ja niitä tulee aina sovitella. Nuori koira tekee lihaksia ja vankistuu kolme vuotiaaksi saakka. Ja siitäkin eteenpäinkin koiran keho muuttuu ja valjaita saattaa joutua ostamaan eri kokoisia. Jonkinlainen rahallinen sijoitus, mutta ensi arvoisen tärkeää koiran vetohalujen säilymisen kannalta! Eihän meistä urheilijoistakaan kukaan juokse liian pienissä tai suurissa lenkkareissa. Nyt kaikissa lajeissa Urholla on käytössä non-stopin combi valjas, jossa kaula-aukko onkin jämäkkä ja sivuremmit säädettävissä. Saman koon freemotion valjaassa kaula-aukko ehkä hivenen suurempi tai eri mallinen.
Kuva: Kimmo Virkki
Translation: Testing different harnesses. 

-H