Koirahiihdon harjoittelumahdollisuudet

    Ihana talvikeli tuli ja baanat ajettiin hiihtokuntoon. Aivan mahtavaa, että saadaan nauttia talvesta täällä etelässäkin. Parissa viikossa olen saanut koirat selkeästi nousukuntoon. Ennen lumia juoksutin koiria toki paljon vapaana, mutta nopeuskestävyys jäi kokonaan treenamatta, koska vetotreeniä ei niille tullut. Pitkästä aikaa olen nauttinut koirahiihdosta todella. Ja toki olen hiihtänyt omaa lenkkiä.
    Mutta. Koirahiihto kuntoradoilla on Suomessa kielletty.
    Olen ymmärtänyt, että Norjassa (joka muuten menestyy todella hyvin koirahiihdon arvokisoissa) ja Ruotsissa kaikki ladut ovat aina sallittuja myös koirahiihtäjille. Eli koirahiihtäjät ja ilman koiraa hiihtävät ovat samalla viivalla harjoitusmahdollisuuksien kanssa ongelmitta.
    Kaupungit ja kunnat ovat Suomessa alkaneet ottaa lajin harrastajia huomioon. Toiset kaupungit jopa panostavat koirahiihtäjien mahdollisuuksiin harjoitella kohti maailman huippua. Kontiolahdella on mahdollisuus hiihtää ensilumen ladulla  koirahiihtovuorolla. Kouvola tarjoaa latuvuoroja koirahiihtäjille melkein jokaiselle illalle viikossa, ja ihan kunnon laduilla! Tosin lepakko ajalla klo 20-22 (ja aamulla herätyskello soi 4.30 töihin). Rovaniemen porukalla on myös loisto baanat harjoitteluun, vuoroja Ounasvaaran hiihtostadionilla ja muilla vaihtelevilla kuntoradoilla.
    Hyvinkäällä koirahiihtäjille ajetaan lentokentän kupeeseen oma muutaman kilometrin tasainen latu, jossa saa hiihtää koiran kanssa milloin vain. Tämä helpottaa vuorotöiden kanssa, aikatauluja sumpliessa.
Nämä koiraladut ovat hieno idea ja mahtava käden ojennus kaupungeilta! Olen niistä iloinen, enkä vähättele ideaa laisinkaan. Tässäkin on se mutta. Koira hiihdon SM ja varsinkin MM/EM käydään haastavilla, mäkisillä laduilla. Tänä vuonna SM kisat kisattiin Kontiolahden ampumahiihtostadionin maastossa ja EM kisat kisataan tulevalla viikolla Italian Alpeilla hienoissa, mutta haastavissa olosuhteissa!
    Arvokisoihin ja Suomenmestaruus kisoihin treenaaminen on se haaste. Itsensä ja koirien kuntoon saaminen vaatii hiihtämistä myös haastavilla laduilla. Tasaisella kahden kilometrin lenkillä koiraa ei saa nopeuskestävyydeltä arvokisojen vaatimalle tasolle.
   Keski-Euroopassa ei sääntöjen kanssa nipoteta, siellä hiihdetään ilman koiraa, ja koiran kanssa missä vaan. Mutta koirakulttuuri siellä onkin aivan erilaista kuin Suomessa. Hyvine ja huonoine puolineen.
    Tärkeää tuntuu kaikessa olevan suhteet ja yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Seurojen ja kaupunkien yhteistyö ja suhteet on syytä pitää yllä. Usein törmää mustavalkoiseen ajatteluun: koirista joko tykätään tai sitten niitä vihataan.
    Itse haluaisin olla se, joka positiivisesti vie lajin huippu-urheilu puolta muiden urheilijoiden tietoisuuteen. Haluan olla se kuka kerää kakat pussiin, jotta kellään ei siitä tulisi pahaamieltä. Ja ladulla haluan olla se, joka kohteliaasti, ja iloisesti huikkaa muille hiihtäjille ohitukset ja kiitokset siitä, että nopeammalle on latua annettu.

Kuva: outi pisto

    Haluaisin myös kertoa kaikille sen, ettei koiria tarvitse pelätä! Koirat, joita treenataan koirahiihdon kilpailuihin opetetaan pennusta lähtien muiden koirien ja ihmisten ohittamiseen. Ne opetetaan yhteislähtöihin ja matkustamiseen laivoilla, lentokoneilla ja autoilla. Tokikin, jostain on aina aloitettava. Koiramme ovat isoja ja innokkaita harjoituksissa. Siltä niitä ei tarvitse millään lailla pelätä.

    Tänä viikonloppuna seurataan valjakkourheilun EM kisoja ja pidetään peukkuja Suomen hiihtäjille ja ajajille, jotka italiassa tekevät upeita suorituksia! Itse starttaan Imatran kyläkisoissa lauantaina 10 km koirahiihdossa, joten itsekkin pääsee fiilikseen.

Translation: Somehow we are training skijoring and enjoying sunny winter days with dogs.