Uusia kokemuksia Belgissa

    Kainpo tiimin ja muutaman muun aktiivisen suomalaisen kilpaurheilijan kanssa oli herännyt keskustelua suuremmista kilpailuista euroopassa. Sosiaalisen median ja ulkomaalaisten kilpaurheilijoiden kautta olimme seuranneet jo pitkään ICF:n eli international canicross federationin isoja kisoja euroopassa. Suomi ei ole ollut tämän liiton jäsen koskaan, eikä kukaan ennen meitä ollut lähtenyt ajamaan asiaa liittyäksemme tähän liittoon. Kesän aikana suunnitelmat selkenivät ja muutama aktiivinen toimija hoiti asiaa erinomaisesti ja Suomen edustajille tuli mahdollisuus päästä mukaan ICF:n euroopanmestaruuskisoihin Belgian Chevetogneen.
    International canicross federationin kisoissa on vain yhden koiran luokat eli koirajuoksu, koirapyöräily ja kickbike. Luokkia pääsarjan lisäksi ovat veteraanit ja nuoret. Radat ovat näissä kisoissa aina olleet teknisiä ja todella haastavia, verrattuna siihen mihin olemme suomessa tottuneet. Suomessa turvallisuus ajattelu on viety äärimmilleen, ja järjestäjät pelaavat ratojen suhteen varman päälle. Radat suomessa ovat tasaisia, leveitä ja mutkat loivia. Euroopassa kisatessa on syytä valmistautua kaikkeen. Siis kaikkeen. (irtokoirat, 180´ mutkat, kinttupolut, seinänousut, ojien ylitykset.)

Kovat sateet tekivät alustasta haastavan.

    Sinne me siis lähdettiin, kisattiin ja ollaan taas monta kokemusta viisaampia. Osallistuin canicross ja DS luokkiin. Kisoissa oli yli 800 osalistujaa, suurimmat kisat missä olen koskaan ollut. Kilpailut olivat kaksi päiväiset (la jasu) ja alkoivat molempina aamuina heti aamusta, kahdeksalta, jolloin juuri ja juuri oli valoistunut. Kickbike luokat lähtivät ensimmäisinä, sen jälkeen pyörät ja viimeisinä juoksu. Olimme Belgiassa jo hyvissä ajoin keskiviikkona ja ehdin treenata rataa koiran kanssa, ja ilman koiraa.
    Lauantain ds1 meni tavallaan hyvin, ajoin Urho-koiralla, pysyimme pystyssä ja selvisimme radalta kuudekneksi nopeimmalla ajalla sarjassamme. Keskivauhti ja aika olivat hitaat! Mutta olipahan ratakin haastavin, mitä olen koskaan ajanut. Koko kroppa oli hapoilla kikkarin laudalla tasapainoilusta. Jopa kädet olivat hapoilla, olin puristanut tankoa kuin viimeistä päivää laskiessani mutaisia alamäkiä.
    Iltapäivällä starttasin Topi-koiran kanssa koirajuoksussa. Lähdöt olivat 15 sek välein ja se sujui mielestäni todella kätevästi. Vettä oli taas satanut koko päivän, joten rata oli mennyt koko ajan huonompaan kuntoon. Niin siinä sitten kävi, että jalka lipesi alamäessä ja kaatusin polvilleni koiran vetäessä edelleen. Onneksi selvisin pinta naarmuilla. Hetkeä ennen omaa kaatumistani Ranskalainen huippu juoksija käveli koiransa kanssa radalta pois pidellen olkapäätään. Jule Prins oli kaatunut ja murtanut solisluunsa. Kuivana rata olisi ollut mielettämän hieno. Selvisimme Topin kanssa maaliin, pesin ja paikkasin polven. Sijoitus oli 23./43

Seinänousu

    Sunnuntaina taas aamulla Urho-koira ja kickbike viivalle. Jännitin ajamista ja otin varman päälle. Selvisimme taas radalta ilman kaatumisia, vaikka aika huonikin. Lopullinen sija oli 7.

    Canicross luokat olisivat olleet taas viimeisinä, mutta mietin edellisen päivän kaatumista ja sitä kuinka väsyneet jalkani olivat. Koin riskin loukkaantumiseen liian suureksi, enka enään startannut juoksussa. Päätös oli vaikea, koska halu kisata kisat loppuun oli todella kova.

ajolasit mudassa, help!

Hieno kokemus!

    Kokemuksena todella upea kisa. Olen todella iloinen siitä, että olen jaksanut harjoitella ja päässyt elämään tätä täysillä. Ja noi korat, ne on mahtavia!
 
Translation: Rookies rolling @ICF EC