EM 6.

    Tämä reissu lautta-, juna- ja automatkoineen sujui kuin rasvattu. Kiitos siitä menee tallipäällikölle! Harmikseni on vaan todettava, että kisasuoritukseen olen pettynyt. Tuntuu, että kaikki muut ympärilläni tekivät parhaansa, mutta minä en siihen pystynyt. Minulle, sanottiin ennen reissua:"Vauhtisi ei riitä.Et pysty siihen." Ja niinhän siinä myös kävi. 

    Rata oli mainio, tasaista, pitkiä suoria, nopeaa juostavaa. Vähän ehkäpä muhkuraista kovaa juostessa. Pituutta 5 km. Mielestäni sopiva paikka järjestää canicross-kisa. Thetfort forrest oli keskellä maaseutua, kisapaikalle ei ollut edes osoitetta. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta kisaura pysyi hyvässä kunnossa silti.

Ensimmäisenä kisapäivänä olin ensimmäinen lähtijä ja juoksin koko radan yksin läpi. 

    Koira ei ollut parhaimmillaan, sen fysiikasta puuttuu palanen ja mieli luovutti myös sitä yhtä palasta liian aikaisin. Matkustaessa Topi on mahtava, se sopeutuu joka paikkaan, eikä vietä yhtäkään unetonta yötä, oli se sitten lautalla, junassa tai homeisessa motellissa.

Topille tää on ihan normaalia!

Kuva: Kauko Ruokolainen

    Mitään järjen hiventäkään tässä toki ei ole. Voitin kotimaassa kaikki juoksukisat, paitsi SM kisoissa jäin toiseksi. Treenasin vielä syys-lokakuussa överin rajamailla arvokisoihin. Liitosta sanottiin, ettei tukea kisareissuun tipu. Et pysty, ei kannata. Tiesin ehjän vuoden jälkeen olevani kunnossa ja lähdin. Rahat meni ja 6. sija tuli. Eikä siinä mitään, mutta tallipäällikönkin arvokasta aikaa ja rahaa olen tuhlannut, mistä toki kannan huonoa omaatuntoa koko ajan. Pahoittelut kaikesta. 

    Silti. Siis kaikesta huolimatta, tuolla sisällä on se sama palo. Palo tähän lajiin. Palo treenaamiseen ja koirien kehittämiseen.

-H

Translation: 6st. place at EC. "small" disappointment. Some day hard work will beat the talent.

EM kisat nurkan takana

    Suunnitelma: Euroopanmestaruus kisat Englannissa. Eli kuinka sinne ja takaisin. Koiran kanssa matkustaessa pitää ottaa muutamia tärkeita asioita huomioon. Tärkeimpänä määränpää maan maahantulo edellytykset. Englantiin ne ovat jokseenkin tiukemmat, kuin muualle eurooppaan. Lentäminen osoittautui mahdottomaksi, joten reittejä tutkiessa kantamme kallistui Saksan lauttaan ja omalla wv caddyllä euroopan halki ajamiseen.
     Eli Maanantaina 14.11 lähdetään matkaan kohti canicrossin Euroopan mestaruuskisoja, jotka järjestetään Englannissa, Thetford nimisessä paikassa. Laivalla Vuosaaresta Travemundeen Saksaan. Lauttamatka kestää 26 tuntia ja Topikoira matkustaa kanssamme hytissä. Muut koiramme jäävät kotiin superdogsitterin osaaviin käsiin (Iso kiitos!). Keskiviikko aamuna aiomme olla Englannin ja ranskan välisellä tunnelillä, jossa auto lastataan koirineen junan kyytiin ja hurautamme Brittein saaren puolelle. Tässä kohtaa toki liikenteen kätisyys vaihtuu ja on syytä olla tarkkana. Luottamukseni tallipäällikön ajotaitoihin väärinkinpäin on vankkumaton. Keskiviikon aikana on tarkoitus päätyä majoituspaikkaamme Brandon hotelliin.
    Torstaina alkaa kisahulinat ja kilpailueläinlääkäri tarkastaa kilpakoirat. Ratoihin saa torstaina tutustua ilman koiraa ja kisapaikka kannattaa muutenkin käydä läpi (mistä löytyy vessa ym ym). Torstaina hoidetaan hommat ja lataudutaan kilpailuun. Unohtamatta nauttia tunnelmasta!
    Perjantai ja lauantai ovat kisapäiviä. Silloin tulee kaikki aasta ööhön tehdä oikein! Aamiainen, energiat, koira,verkat, psyykkaus... onnistunut suoritus tarvitsee uskomattoman latauksen. Jännitys tulee olemaan huikea, sen tiedän. Viimeisen viikon ajatus treeneissä  on ollut "työt on tehty, nyt kuuluu nauttia ja kerätä satoa".
    Nyt ajatuksia kasaan ja pakkaamaan. Koiran paperit, navigaattorit, urheilukamat, koiranruuat, omat paperit, omat eväät.... huh!

Translation: We are heading IFSS EC with TopitheDog. 

-H

Marianne

     Koska suorituskyky koostuu monesta eri palasesta, on meidän apuun tullut Kotkalainen Marianne Rissanen. Marianne tarjoaa hyvinvointi palveluita koirille (hieronta) ja ihmisille toiminimellä Ennairam. Ennen Marianne hoiti vain Topia ja huolehti hieronnalla koiran parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Koiria olemme käyttäneet ennenkin hierojilla, osteopaateilla ja fyssareilla. Nyttemmin kun koiria kuitenkin on neljä, on huolto vähentynyt jo kustannus syistäkin. Kisakoirat hoitoon jos tarve vaatii ja silloin tällöin koiran läpikäynti varmuuden vuoksi on nykyinen hoito tahti.
    Marianne tekee hoitoja myös ihmisille ja kutsuikin minut kraniosakraaliterapiaan, jossa hän on oman alansa expertti. Nyt kolmen kerran perusteella voin todella suositella kokeilemaan! Jouduin itsekkin aloittamaan kysymyksellä, mitä kraniosakraaliterapia on. Sain luvan lainata tietoa Mariannen yrityksen nettisivuilta. Kokeilu kannatti, sillä olen saanut apua juurikin noihin vinoutumiin kropassa, josta johtuu toisen puolen rasittuminen ja jumiutuminen.
    Kraniosakraaliterapia on osa urheilijan huoltoa ja palautumista. Toki urheiluhieronta, venyttely ja muu huolto tukevat toisiansa ja muodostavat kokonaisuuden.
    Kiitos Marianne!  

Kraniosakraaliterapian perustana on ajatus kehossa olevista resursseista. Kehon perustana on harmonia, joka pitää sen tasapainossa. Elämän aikana, usein jo synnytyksessä, keho altistuu monille vaikutuksille, jotka voivat aiheuttaa  vinoutumia selkärankaan, lantioon ja nikamiin. Keho sopeutuu näihin vinoutumiin ja epätasapainotiloihin, mutta työskentelee jatkuvasti palauttaakseen normaalin, tasapainoisen tilan. Kraniosakraaliterapeutti käyttää hyväkseen kehon omaa tasapainottavaa energiaa auttamalla asiakkaan kehon omia resursseja aktivoitumaan.

Kraniosakraaliterapia vaikuttaa myös sekä ihmisen että eläimen psyykkiseen puoleen. 

Kraniosakraaliterapian mekaniikka perustuu

1. hermoston liikkuvuuteen

2. aivoselkäydinnesteen virtaukseen

3. keskinäisjännitekalvoihin  (aivosirppi, pikkuaivoteltta, selkäydinkalvot)

4. kallonluiden liikkuvuuteen

5. ristiluun liikkuvuuteen suoliluiden välissä

www.ennairam.fi

-H

Ohkolassa vauhdissa!

    Lauantaina Ohkolan tutulla baanalla kisattiin Suomen sulanmaan viimeinen kisa. Tallipäällikön pyörän eteen valjastettiin Kekkonen keräämään kokemuksia ja minä juoksin Topille hyvän treenin naisten canicross sarjassa. Koko päivän paras fiilis tuli, kun fillari valjakko tuli maaliin kovalla ajalla(keskinopeus 31,88 km/h).Kekkonen oli juossut puhtaan juoksun ja tallipäällikkö sotkenut fillarin selässä kuin viimeistä päivää. Pisteet tallipäällikölle, todella hienosti poljettu ja ohjastettu pökiö koiraa!
    Minun ja Topin suoritus sujui tuttuun tapaan, kovaa, hyvällä sykkeellä mitta silti liikaa puristamatta. Ohitukset otettiin Topikoiralle tuttuun tapaan näpäkästi. Keskinopeus 19km/h, vielä nopeampi olisi syytä olla, mutta hyvin mielin lähden kohti Englantia. Kaksi viikkoa ja olemme matkalla!

Hieno fillari veto!

Translation: Julussas Mfz Urho and Jukka bikejoring avridge speed 31,88 km/h! Me and TopiTheDog canicross speed 19 km/h. 

-H

Tällaista tämä juuri tänään on.

    21.10.2016 Haminan vallikenttä aamulla. Pilvistä +2 astetta ja tuuli idästä. Ketään ei näy missään. Se on oikeastaan hyvä. Tässä vaiheessa mieleeni juolahtaa kertoa, millaista tämä juuri tänään on. Verryttely, vedot: 2000m x2, 1000m x2, 500m x1. Kovaa. Siis viikon kovin treeni. Valmentajan kirjaamat ajat, joihin tulisi pyrkiä tuntuvat kovilta. Koska selkää jäykistää, Koska kuormaakin on. Koska kylmä vihmoo.
    Hommaan on silti helppo ryhtyä. Tuntuu toki hurjalta, mutta eihän se ole kuin juoksee. Näin kylmällä  on verkattava hyvin ja jotenkin saatava lihakset lämpimiksi ennen ensimmäistä vetoa. Vedot alkaa ja koitan keskittää voimat rullaavaan juoksuun. Vedon lopussa se ei enää onnistu. Harmittaa, kun ajat valuvat pitkiksi. Ehkäpä se on tuo eilisestä työvuorosta yön aikana jäykistynyt selkä, mikä syö sekunnit. Kuormaa kuorman päälle. Tästä se keventäminen alkaa, kuukausi EM kisoihin, olen pyrkinyt tekemään kaikki oikein parhaaseen mahdolliseen tulokseen päästäkseni. Keskityn jokaiseen vetoon erikseen. Toisiksi viimeinen veto, eli tuo 1000m on pahin. Sydän paiskoo rinnassa ja happea koitan vetää sisään jo ikenienkin kautta. Viimeinen nopea 500m menee hyvin, vaikka jalat ovatkin ensimmäisestä askeleesta aivan hapoilla. Viimeisellä vedolla voi huoletta puristaa kaikki pihalle, pelkäämättä hyytymista. Tiedän, että jaksan. Vedot on maltettava aloittaa niin, että ne kiristyvät toinen toisensa jälkeen. Viime vuosina olen oppinut tähän ja tiedän vauhtini alusta loppuun. Tiedän, kuinka paljon pystyn lopussa repimään kropastani irti.
    Loppu verkka on tehty, heitän takin päälle, kasaan kamani. Olen tyytyväinen, että treeni on tehty, vaikkakin pettynyt, kun ajat venyivät. Niin harvoin sattuu hyvä päivä, kevyet jalat ja latautunut kroppa. Niin harvassa on ne onnistumisen fiilikset. Silti treenaaminen on hienoa ja ne hyvät päivät ovat tämän tarpomisen ja vääntämisen arvoisia. Kisoja tulee ja menee, mutta treenaaminen on SE juttu. Pitää joutua suihkuun ja iltavuoroon. Ketään ei edelleenkään näy missään. Kello 11 lähellä kirkon kellot alkaa soittaa Aleppon siviiliuhreille.

Translation: You don´t wanna know. Still training my ass off.

-H
 
 

Syksyn toinen reissu Jämille

    Mainioita kuvia Jämin toisesta kisa viikonlopusta 15.-16.10! Kiitos kuvaajille, jotka ovat radan varrella koko päivän, jotta me voimme jakaa kuvia tästä lajista muillekin urheilusta kiinnostuneille. Kuvat kisoista ovat tärkeä apu kertoa tehdystä työstä urheilun saralla. Ja toki nämä kuvat ovat tärkeitä muistoja itselle.
    Jukka pyöräili juuri 18 kuukautta täyttäneen Kekkosen kanssa kaksipäiväisen koirapyöräily kisan ja minä juoksin lauantaina Topin kanssa kansallisen canicross kisan ja lauantaina kelloa vastaan oman treenin. Tykkään, että nuorta koiraa kannattaa viedä kisoihin "treenaamaan" meininkiä heti kun ikää tulee tarpeeksi. Kommelluksilta ei toki silloin voi välttyä. Tällipäällikkö kynti pehmeää Jämin kannasta ihan todella lauantaina. Kekkonen ei osaa suuntia, mutta reagoi käskytykseen ohjaajalta kyllä. Näin nopea käännös 120 astettä väärälle uralle 1,5 km ennen maalia aiheutti fillarin kirpoamisen maan pinnasta. Ei hätää, kaikki kunnossa ja homma jatkui. Sunnuntaina kovan onnen koirapyöräilijät tekivät nappi suorotuksen, hienoa, nuorelle koiralle jäi taas hyvä kokemus hommasta!
Omat juoksu suoritukset olivat tämän syksyn onnistuneimmat. Kuormaa on vielä alla, mutta tästä se herkistely kohti Englannin kisaa vasta alkaa. Tulokset löytyvät: http://www.l-svu.fi/jami-sm2016.html
    Tässä näitä upeta tunnelma paloja:

Kiitos kuvaaja Kimmo Virkki

Kuva: Kimmo Virkki

Topi on terästä, muut tulee perästä! Kuva: Kimmo Virkki

Kuva: Kimmo Virkki

Kuva: Jarkko Parikka

Translation: Nice weekend in Jämijärvi. Racing canicross with Topi the dog and Jukka did some bikejoring with Julussas Mfz Urho. We are getting ready for EC!

-H

Canicross SM Lykynlampi

    Väsyneenä lähdin ajamaan Joensuuhun ja väsyneenä ajoin pois. Tänä vuonna lauantai päivä ratkaisi mestaruuden canicrossissa. Jumit ja ongelmat kerääntyivät edeltävältä rankalta kolmelta viikolta. Koska tallipäällikkö oli Topikoiran kanssa riekkonpyynnissä juoksin Kekkosen kanssa. Kekkonen 18 kk tekikin ihan hyvää työtä, vaikka pieniä hötkyilyn aiheita radalla olikin. Tuloksena SM hopeaa. Olen iloinen nuoresta koirastani, se on mainio.
    Sunnuntaina vielä viesti ja Kymen vetokoiraseuralle pronssia.

Julussas MFZ Urho kuva:Outi Pisto

Kuva: Outi Pisto

Translation: Canicross Finnish Championships 2nd place with Julussas Mfz Urho. Young dog did very good job.

-H