Seurat, liitot ja kattojärjestöt valjakkourheilussa

    Tämä voi kuulostaa alussa monimutkaiselta ja siksi tätä on syytä avata uusille harrastajille ja muille urheilijoille. Olen suunnistanut kilpaa lapsesta saakka ja seura- ja liittoasiat suunnistuksessa ovat yksinkertaisia verrattuna valjakkourheiluun. Suunnistuksessa tulee kuulua suunnistusseuraan joka on aina Suomen Suunnistusliiton alainen ja Suomen suunnistusliitto on automaattisesti kansainvälisen suunnistuksen kattojärjestön jäsen (IOF, international orienteering federation). Eli tulee maksaa suunnistusseuran jäsenmaksu 25 euroa ja kilpailulisenssi 39 euroa.
    Valjakkourheilussa koko paketti on monimutkaisempi. Seuratasolla kuulun kymen vetokoiraseuraan, jäsenmaksu 15 euroa. Kymen vetokoiraseura on palveluskoiraliiton sekä valjakkourheilijoiden liiton jäsenseura. Suomen valjakkourheilijoiden liitto on olymppiakomitean alainen liitto ja näin ollen doupping kontrolli ja säännöstö koskee myös valjakkourheilijoita. Jotta voin osallistua näiden kahden liiton kisoihin (VUL ja SPKL), tarvitsen molempien liittojen kilpailulisenssin. Valjakkourheilu liiton kansainvälinen lisenssi (eli DID, drivers idenfidication number) maksaa 45 euroja ja suomen kisoihin tarvittava lisenssi 65 euroa (sisältää vakuutuksen). Valjakkourheilijoiden liiton kansainvälinen kattojärjestö on International federation on sleddogsport eli IFSS. Palveluskoiraliiton lisenssi on kansallinen, jolla pääsen osallistumaan palveluskoiraliiton kisoihin on pakollinen ja maksaa 40 euroa. Palveluskoiraliiton toiminta on kennelliiton alaista toimintaa ja koiran tulee olla puhdasrotuinen kilpailuluokissa.
    Tämän lisäksi kuulun Suomen koiravaljakko harrastajiin (jäsenmaksu 20 euroa), joka mahdollistaa kilpailla ICF: n eli international canicross federation) kisoissa euroopassa. Nähin kisoihin ei erikseen tarvita lisenssiä, mutta tapaturmavakuutus on järkevä hankkia.
    International canicross federation on koirapyöräily, kickbike ja juoksu eli yhden koiran lajien liitto. Se järjestää kilpailuja teknisemmissä maastoissa ympäri eurooppaa. Viime vuonna pääsimme mukaan näihin kisoihin Belgien Chevetognessa ja huomio kiinnittyi todelliseen kilpaurheilu meininkiin. Suomen koiravaljakko harrastajat ovat ainut Suomessa toimiva tämän liiton seura.

    IFSS:n kattaukseen kuuluu joka toinen vuosi sulan maan EM kisat ja jokatoinen vuosi sulanmaan MM kisat. Myös talvilajeissa arvokisat vuorottelevat. Pakettiin kuuluu niin isot valjakot, hiihtolajit, pyörälajit kuin myös juoksu.
    Melkoinen sekamelska. Yksinkertaistettuna aloittelevalle canicrossaajalle: Liity vetokoira seuraan (VUL seura) ja osta perus VUL lisenssi ja tule juoksu kisoihin. Sitten vielä tarkasta, että koirasi on rokotettu ja sirutettu. Canicrossaaja pääsee sillä alkuun:)
    

 

Kallinkankaalle ja takaisin

    SPKL SM kisat oli suunniteltu Mäntyharjun baanoille omalla (kymen vetokoiraseura) porukalla järjestettäväksi. Niin vain lunta ei tullut ja kisat Mäntyharjulla peruuntuivat ja Kemin seura- ja palveluskoirayhdistys pelasti SM kisan järjestämällä sen Kallinkankaalla. Paikka oli siis sama kuin 2018 kisoissa, joissa myös olin mukana.
    Vapaat oli anotu työmaalta, joten koirat matkaan ja Keminmaalle. Kävi hyvä tuuri ja viikonlopuksi luvattiin upeaa keliä. Oli hassua voidella suksia torstaina kun vettä satoi, eikä lunta ole näkynyt missään. Ajatus kuitenkin lumelle pääsystä houkutti. Tämä elämä on tosiaankin liian lyhyt siihen, että skippaisi yhden kokonaisen talven.
    Hiihdin Urho koiran kanssa kisa 10 km ja sijoitus oli 8./10 ja Topi koiran kanssa hiihdimme harrastussarjassa 2./4. Viestissä Sunnuntaina Kymen vetokoiraseuralla oli kaksi joukkuetta viivalla A sarjassa. Pääsin Urhokoiran kanssa kakkos joukkueen aloitukseen, jossa fiilista aina riittää. Sijoituksemme viestissä oli 4./5 kun taas seuran ykkös joukkue nappasi hopeaa.
    Kiitos taas avustajille ja kamuille seurasta:)

Urho kympillä. Kuva: Mari Moisala

Topi harrastesarjassa. Kuva: Mari Moisala

Aina yhtä mahtavaa, viestin aloitus. Kuva: Mari Moisala

Valjakkourheilua telkkarissa 1.-2.2

    Osana suurempaa kokonaisuutta Yle televisioi VUL SM kisan, joka hiihdetään hienoissa puitteissa Kontiolahden stadionilla. Luvassa on taattua surinaa: Lauantaina yhdistetyn kisa ja sunnuntaina koirahiihto. Varsinkin yhdistetty tarjoaa viihdettä koko rahalla katsojille. Ihan huippua! Katsokaa kaikki yle areenasta ja tv kakkosesta!
    Valitettavasti meitä ei nähdä tuossa huikeassa kilpailussa mukana, sillä täällä Etelä-Suomessa ei olla päästy vielä kertaakaan suksille koirien kanssa. Odotetaan siis lunta ja kovasti!
    Translation: still waiting snow and real winter here

IFSS maailmanmestaruuskisat Ruotsin Nybrossa

 Belgian kisojen ja uusien kokemusten jälkeen oli suunnattava suoraan kohti Ruotsia ja meille jo tuttua kisapaikkaa Nybrossa. Vuosi takaperin olimme koirajuoksun EM-kisoissa samassa paikassa, rata ja sen profiili oli tiedossa. Se, että tuntee kisaradan jo ennalta, tuo jonkinlaista mielenrauhaa kisaan valmistautumiseen.
    Olen vuosia juossut canicrossia ja päässyt kilpailemaan arvokisoihin. Tänä vuonna minulla oli a-maajoukkue paikka MM kisoihin, sillä olin voittanut canicrossin suomen mestaruuden. Viime vuosina olen myös potkinut kicbikella jonkin verran, koska juoksu kilometrejä on ollut pakko vähentää vammojen vuoksi ja korvaavaa on pitänyt tehdä tilalla. Kikbikella kisaaminen on kivaa, mutta vaatii vekottimen tuunausta kisakuntoon. Koen myös, että iso Urho koira on hyvä kikkari koira vauhdiltaan ja sillä on parempi motivaatio juosta vauhdikkaampaa lajia kuin canicross, joka on koiralle haastavaa hitaan keskinopeuden vuoksi. Suomessa kikbike ja canicross SM ovat samana viikonloppuna, joten aina pitää valita jompikumpi ja vieläkin sydän on sykkinyt enemmän canicrossille, mutta katsotaan tulevaisuutta kädet levällään.
    Ruotsin kisat menivät rutiinilla, ensimmäisen päivän starttia tulee näissä isoissa kisoissa jännitettyä valtavasti, tällä kertaa jopa liiaksi. Molemmilla vedoilla koira hyytyi loppua kohden ja kaksi viimeistä nousua jäi minun reiden varaan. Ikävä kyllä voima oli kadoksissa, ja tuntui tahmealta. Lopullinen MM sija oli 20.

Rullaava askel kadoksissa

    Silti, takana on hieno vuosi. Kiitos Team Kainpo ja Murren murkina! Hienoja kisoja ja vielä hienompia hetkiä harjoittelun parissa. Nyt on aika taas miettiä, hengähtää, ja suunnata katsetta vuoteen 2020.


   Translation: 20th place at IFSS WC canicross.
 
 

Uusia kokemuksia Belgissa

    Kainpo tiimin ja muutaman muun aktiivisen suomalaisen kilpaurheilijan kanssa oli herännyt keskustelua suuremmista kilpailuista euroopassa. Sosiaalisen median ja ulkomaalaisten kilpaurheilijoiden kautta olimme seuranneet jo pitkään ICF:n eli international canicross federationin isoja kisoja euroopassa. Suomi ei ole ollut tämän liiton jäsen koskaan, eikä kukaan ennen meitä ollut lähtenyt ajamaan asiaa liittyäksemme tähän liittoon. Kesän aikana suunnitelmat selkenivät ja muutama aktiivinen toimija hoiti asiaa erinomaisesti ja Suomen edustajille tuli mahdollisuus päästä mukaan ICF:n euroopanmestaruuskisoihin Belgian Chevetogneen.
    International canicross federationin kisoissa on vain yhden koiran luokat eli koirajuoksu, koirapyöräily ja kickbike. Luokkia pääsarjan lisäksi ovat veteraanit ja nuoret. Radat ovat näissä kisoissa aina olleet teknisiä ja todella haastavia, verrattuna siihen mihin olemme suomessa tottuneet. Suomessa turvallisuus ajattelu on viety äärimmilleen, ja järjestäjät pelaavat ratojen suhteen varman päälle. Radat suomessa ovat tasaisia, leveitä ja mutkat loivia. Euroopassa kisatessa on syytä valmistautua kaikkeen. Siis kaikkeen. (irtokoirat, 180´ mutkat, kinttupolut, seinänousut, ojien ylitykset.)

Kovat sateet tekivät alustasta haastavan.

    Sinne me siis lähdettiin, kisattiin ja ollaan taas monta kokemusta viisaampia. Osallistuin canicross ja DS luokkiin. Kisoissa oli yli 800 osalistujaa, suurimmat kisat missä olen koskaan ollut. Kilpailut olivat kaksi päiväiset (la jasu) ja alkoivat molempina aamuina heti aamusta, kahdeksalta, jolloin juuri ja juuri oli valoistunut. Kickbike luokat lähtivät ensimmäisinä, sen jälkeen pyörät ja viimeisinä juoksu. Olimme Belgiassa jo hyvissä ajoin keskiviikkona ja ehdin treenata rataa koiran kanssa, ja ilman koiraa.
    Lauantain ds1 meni tavallaan hyvin, ajoin Urho-koiralla, pysyimme pystyssä ja selvisimme radalta kuudekneksi nopeimmalla ajalla sarjassamme. Keskivauhti ja aika olivat hitaat! Mutta olipahan ratakin haastavin, mitä olen koskaan ajanut. Koko kroppa oli hapoilla kikkarin laudalla tasapainoilusta. Jopa kädet olivat hapoilla, olin puristanut tankoa kuin viimeistä päivää laskiessani mutaisia alamäkiä.
    Iltapäivällä starttasin Topi-koiran kanssa koirajuoksussa. Lähdöt olivat 15 sek välein ja se sujui mielestäni todella kätevästi. Vettä oli taas satanut koko päivän, joten rata oli mennyt koko ajan huonompaan kuntoon. Niin siinä sitten kävi, että jalka lipesi alamäessä ja kaatusin polvilleni koiran vetäessä edelleen. Onneksi selvisin pinta naarmuilla. Hetkeä ennen omaa kaatumistani Ranskalainen huippu juoksija käveli koiransa kanssa radalta pois pidellen olkapäätään. Jule Prins oli kaatunut ja murtanut solisluunsa. Kuivana rata olisi ollut mielettämän hieno. Selvisimme Topin kanssa maaliin, pesin ja paikkasin polven. Sijoitus oli 23./43

Seinänousu

    Sunnuntaina taas aamulla Urho-koira ja kickbike viivalle. Jännitin ajamista ja otin varman päälle. Selvisimme taas radalta ilman kaatumisia, vaikka aika huonikin. Lopullinen sija oli 7.

    Canicross luokat olisivat olleet taas viimeisinä, mutta mietin edellisen päivän kaatumista ja sitä kuinka väsyneet jalkani olivat. Koin riskin loukkaantumiseen liian suureksi, enka enään startannut juoksussa. Päätös oli vaikea, koska halu kisata kisat loppuun oli todella kova.

ajolasit mudassa, help!

Hieno kokemus!

    Kokemuksena todella upea kisa. Olen todella iloinen siitä, että olen jaksanut harjoitella ja päässyt elämään tätä täysillä. Ja noi korat, ne on mahtavia!
 
Translation: Rookies rolling @ICF EC

Koirajuoksun Suomenmestarit!

    Valmistauduin koirajuoksun Suomenmestaruus kisoihin ja oletin, että kilpailu on kaksi päiväinen ja molempien päivien yhteisaika ratkaisee. Toisinaan kisa on ollut kaksipäiväinen, toisinaan vain kerrasta poikki eli yksi kisa. Vasta viikkoa aikaisemmin tarkastin kisakutsusta, että kisa olikin yksipäiväinen ja kerrasta poikki siis. Lauantaina Jämillä olikin jännittävä veto, maalissa olisi jo livetuloksista tieto, kuka vie mestaruuden.
    Lähdin luokan loppu puolella, kisassa oli minuutin väliaikalähdöt. Kisakoira Kekkonen (Julussas MFZ Urho) oli neljättä kertaa edessäni Suomenmestaruus kisoissa. Teimme hyvän suorituksen, radalla pari ohitusta. Viimeisellä kilometrillä olimme molemmat todella kovilla. Koira väsyneenä tipauttanut laukalta raville ja minä perässä vetoliina silti kireällä.
    Voitimme Suomenmestaruuden! Ja katsokaahan näitä muita mitalisteja, hiton kovia mimmejä koirineen!

Kuva: Kirsi Immonen

Maalissa! Kuva:Kirsi Immonen

    Seuraavana päivänä pääsin vielä juoksemaan KVKS 1 joukkueessa SM-viestissä, jossa sijoituimme kolmansiksi. 

Translation: 1st place at canicross Finnish championships with Julussas MFZ Urho

   
   

Syksyn koirajuoksut alkoi Janakkalasta

    Janakkalacross on Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirien jo useaan kertaan järjestämä koirajuoksukisa Janakkalassa. Sinne on kiva mennä ja minulle tuttu ja superkiva juoksu reitti aloitti tämän syksyn kisat. Suomessa canicross kisoja on todella vähän. Lisenssi-, seura- ja osallistumismaksuja kyllä kertyy taas sievoinen summa, ja muutamaa kisaa varten kaikki pitää toki olla kunnossa.
    Molempien koirien ollessa kunnossa, osallistuin Kekkosen kanssa Kikkari eli DS1 luokkaan ja Topi-koiran kanssa canicrossin pääsarjaan DC. Molemmissa matkana oli 5 km. Syksyn mittaan treenasin paljon kickbikella koiria ja olenkin huomannut, että Kekkonen on siinä parhoimmillaan, kun pääsee juoksemaan kovaa. Oltiinkin sarjassa toisia, voitto meni Kaitsulle ja kolmas sija lemppari kisavastukselleni Kirsille. Kirsin kanssa ollaankin totuttu sekunti taistoon, kainpo yhdistetyssä hävisin 4 sekuntia ja tänään voitin 10 sekuntia.
    Canicross luokat olivat päivän viimeisimpiä ja jännäksi tämän kisan teki se, että nyt testattaisi juoksu vauhteja ja kesänharjoittelun onnistumista ensimmäistä kertaa. Lähtölistalta löytyi Hennan nimi ja se juuri minua kiinnostaisi. Henna starttasi minuuttia ennen minua, radan kahdella pitkällä suoralla näin vilauksen Hennan selästä ja sen saalistaminen auttoi puristamaan loppuun saakka. Niin siinä kävi, että voitin canicross luokan ja sain tarvittavaa itsevarmuutta SM-kisa valmistautumiseen.

DS1 kuva: Auvo Kuusinen

Canicross kuva: Auvo Kuusinen

Translation: Season has started!