torstai 7. marraskuuta 2019

Koirajuoksun Suomenmestarit!

    Valmistauduin koirajuoksun Suomenmestaruus kisoihin ja oletin, että kilpailu on kaksi päiväinen ja molempien päivien yhteisaika ratkaisee. Toisinaan kisa on ollut kaksipäiväinen, toisinaan vain kerrasta poikki eli yksi kisa. Vasta viikkoa aikaisemmin tarkastin kisakutsusta, että kisa olikin yksipäiväinen ja kerrasta poikki siis. Lauantaina Jämillä olikin jännittävä veto, maalissa olisi jo livetuloksista tieto, kuka vie mestaruuden.
    Lähdin luokan loppu puolella, kisassa oli minuutin väliaikalähdöt. Kisakoira Kekkonen (Julussas MFZ Urho) oli neljättä kertaa edessäni Suomenmestaruus kisoissa. Teimme hyvän suorituksen, radalla pari ohitusta. Viimeisellä kilometrillä olimme molemmat todella kovilla. Koira väsyneenä tipauttanut laukalta raville ja minä perässä vetoliina silti kireällä.
    Voitimme Suomenmestaruuden! Ja katsokaahan näitä muita mitalisteja, hiton kovia mimmejä koirineen!
Kuva: Kirsi Immonen

Maalissa! Kuva:Kirsi Immonen
    Seuraavana päivänä pääsin vielä juoksemaan KVKS 1 joukkueessa SM-viestissä, jossa sijoituimme kolmansiksi. 
Translation: 1st place at canicross Finnish championships with Julussas MFZ Urho

   
   

Syksyn koirajuoksut alkoi Janakkalasta

    Janakkalacross on Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirien jo useaan kertaan järjestämä koirajuoksukisa Janakkalassa. Sinne on kiva mennä ja minulle tuttu ja superkiva juoksu reitti aloitti tämän syksyn kisat. Suomessa canicross kisoja on todella vähän. Lisenssi-, seura- ja osallistumismaksuja kyllä kertyy taas sievoinen summa, ja muutamaa kisaa varten kaikki pitää toki olla kunnossa.
    Molempien koirien ollessa kunnossa, osallistuin Kekkosen kanssa Kikkari eli DS1 luokkaan ja Topi-koiran kanssa canicrossin pääsarjaan DC. Molemmissa matkana oli 5 km. Syksyn mittaan treenasin paljon kickbikella koiria ja olenkin huomannut, että Kekkonen on siinä parhoimmillaan, kun pääsee juoksemaan kovaa. Oltiinkin sarjassa toisia, voitto meni Kaitsulle ja kolmas sija lemppari kisavastukselleni Kirsille. Kirsin kanssa ollaankin totuttu sekunti taistoon, kainpo yhdistetyssä hävisin 4 sekuntia ja tänään voitin 10 sekuntia.
    Canicross luokat olivat päivän viimeisimpiä ja jännäksi tämän kisan teki se, että nyt testattaisi juoksu vauhteja ja kesänharjoittelun onnistumista ensimmäistä kertaa. Lähtölistalta löytyi Hennan nimi ja se juuri minua kiinnostaisi. Henna starttasi minuuttia ennen minua, radan kahdella pitkällä suoralla näin vilauksen Hennan selästä ja sen saalistaminen auttoi puristamaan loppuun saakka. Niin siinä kävi, että voitin canicross luokan ja sain tarvittavaa itsevarmuutta SM-kisa valmistautumiseen.
DS1 kuva: Auvo Kuusinen
Canicross kuva: Auvo Kuusinen
Translation: Season has started!


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kainpo yhdistetty 2019 syyskuussa

    Syksy pyörähti käyntiin ja koiria alettiin treenata kesäkelien viilennettyä. Kolmatta kertaa syksy starttasi Kainpo ds1 yhdistetyllä. Kysymyksessä on siis harjoituskilpailu, joka on avoin ihan kaikille. Kilpailuun ei tarvita lisenssiä, ei seuran jäsenyyttä tai muutakaan byrokratiaa. Jokainen huolehtii omat vakuutuksensa ja koirien rokotukset. Eli tässä olisi todella matalan kynnyksen tapahtuma jokaisen tulla kokeilemaan kikkari kisaa. Erityispiirre tässä harjoituskilpailussa on se, että koirapotkuttelun lisäksi potkitaan sama rata myös ilman koiraa. Urheilusta on siis kysymys, mutta ei liian vakavasti.
    Olen ymmärtänyt, että uudet ja vanhatkin harrastajat kaipaavat kalenteriin harjoituskilpailuja ja matalan kynnyksen tapahtumia tämän lajin parissa. Tässä on sellainen ja vielä lopuksi syötiin herkullinen ruoka yhdessä rupatellen.
    Kisa oli tänä vuonna Voikoskella mahtavissa puitteissa. Keli toki oli sateinen koko päivän, mutta onneksi pakkasin mukaan paljon vaihtovaatteita. Rata oli n. 3 km ja ensin se vedettiin koirien kanssa minuutin väliaika lähdöillä. Virallinen ajanotto kellotti 4 sekuntia hitaamman ajan kuin mun suosikki kilpakumppani Kirsi. Parasta tässä onkin se, että ilman koiraa potkittava osuus on takaa-ajona! Pääsin siis Kirsin perään potkimaan ja otinkin lopussa Kirsiä kiinni ja melko lailla loppusuoralla tulimme rinta rinnan jalat totaali hapoilla. Samalla ajalla maalin, mutta näin jo maaliviivan ylityksessa, että minun rengas oli muutaman sentin taaempana. Hopeaa tuli, mutta mikään ei ole siistimpää, kuin saada itsestään irti tuollaista suoritusta! Harvoin jalat menevät missään treenissä noin totaalisen tilttiin, olipahan maitohapot.
    Näin jälkeenpäin naurattaa, miten sitä heittäytyykin kisaan mukaan...
DS1 eli dogscooter ja DB1 eli dogbikejoring yhdistetyn tulokset

tiistai 20. elokuuta 2019

Juokse koirasi kanssa -päivä Mielakassa 8.9

    Valjakkourheilijoiden liitto haastaa kaikki koiranomistajat lenkille koiransa kanssa 8.9.2019
Olen Team Kainpon porukan mukana järjestämässä koirajuoksutapahtumaa Kouvolan Mielakassa ja toivoisinkin,  että palveluskoira- ja agility harrastajat tulisivat mukaan tapahtumaan kokeilemaan canicrossia. Kaikki mukaan sunnuntaina 8.9 Mielakkaan klo 16 alkaen.
#juoksekoirankanssa

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Harjoittelua kesällä

    Kesäkuun alussa sain hyviä, kovia, juoksutreenejä sot sm maastojuoksuissa, Jannen iltalenkillä Elimäellä, Jukolan viestissä Kangasalla. Suunnistus treenejä kertyi kesäkuun alkuun ja toukokuun loppuun kivasti. Toukokuussa suunnistin Tanskan Billundissa kaksi kisaa. Pidempi kovempi harjoitus saatiin Mäntyharjun gravel race checkpoint kisassa. 6h kikbikella, 93 km pötkien. Heinäkuu on kulunut taas peruspuurtamisen parissa. On ollut hyviä harjoituksia ja ei niin hyviä. Kello kuitenkin kertoo, että plussan puolella ollaan ja minun vauhtini pikku hiljaa kovenemassa.
    Ilman ongelmia en toki ole selvinnyt, kompromissejä on joutunut miettimään ja uusia juttuja on tullut harjoitteluun mukaan. Se on ollut arkea jo edellisinä vuosina valmistautuessa syksyn kisoihin.
    Koirat ovat joko kulkeneet lenkeillä mukana, uineet tai lorvailleet tarhassa. Normaalia koiran elämää siis. Mikä tärkeintä: koirat ovat pysyneet terveenä ja energiaa tuntuu riittävän yllin kyllin. Jahka kelit viilenevät, alkaa vetoharjoittelu kohti lokakuun päätavoitteita. Noin 10 viikkoa aikaa lokakuun skaboihin!




Translation: Summer training!

perjantai 31. toukokuuta 2019

Raakaruokinta otsikoissa

    Raakaruokinta on jo vuosia ollut tärkeä "oma juttuni". Vuosien varrella siitä on oppinut lisää ja kokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Raakaruokinta pomppasi kesän alussa otsikoihin ja haluan ehdottomasti latoa oman näkemykseni siitä tähän. Suomalaista lihan tuotantoa valvotaan, ja sen taso on euroopan parasta. Koirieni ruoka tulee siis laadukkaan Suomalaisen lihan "rääppeistä".
    Ruokavirasto tutki ja julkaisi informaatiota suomalaisesta koiran raakaruuasta:
https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ajankohtaista-laboratoriopalveluista/lemmikkien-pakasteraakaruoissa-ihmiseen-tarttuvia-bakteereita/
    Otsikon lukiessa  voi vetää vääriä johtopäätöksiä heti: "on löytynyt ihmiseen tarttuvia bakteereita". No niin, otetaampa ihan rauhassa. Kaikessa lihassa, ruuassa on bakteereita. Osa bakteereista on taudinaiheuttajia. Raportti on hyvä herätys, joka aiheuttaa jopa pieniä toimenpiteitä arkirutiineihini. Olen säilyttänyt koirien lihat aina erikseen, erillään omista ruuistani. Minulla on kaksi isoa pakastinta vain koiranruuille. Sulatus vaiheessa laitan koiranruokapötköt erilleen kaappiin sulamaan, jo senkin takia, ettei nälkäinen seisoja pihistä niitä. Ruokin koiria aamulla ja illalla, joten aamulla otan iltaruuan sulamaan pakastimestaja illalla aamuruuan.
    Ehkäpä pieni huomio keittiöhygieniaan ei ole pahitteeksi. Leikkelen samoilla saksilla koirenruoka pötköjä ja omia myslipakettejani. Pöytiä pitää pyyhkiä ja leikkuulaudat ja veitset pestä. Hienoa, että asioita tutkitaan, saadaan niistä faktaa ja otetaan opiksemme. Näin jatkuu taas vähän parempi raakaruokinta!


maanantai 20. toukokuuta 2019

Lohjan kevät kisa

    Huhtikuussa kisattiin maltilla yhdet kisat raskaan talven jälkeen. Lohjalla oli tarjolla kickbike ja juoksuluokkat meille sopivasti. Olen todennut, että urho-koiran vauhti riittää jopa parhaimmillaan maailman kärkeen kikbike luokassa (ds1) jos potkija on myös huippu kunnossa. Teimmekin Lohjan kisassa hyvän suorituksen ja siitä jäi ajatus kilpailla joskus myös tavoitteellisesti ds1-luokassa.
    Topi-koiran kanssa canicross on siistiä, siinä on koira, joka työskentelee raskaassa vedossa hienosti. Ohittelimme muita juoksijoita radalla ja porskutimme hyvän perusjuoksun.
Canicross 1. Topi

DS1 3.

DS1 Urho

DCW Topi
    Harjoittelu on taas maistunut ja palasin kevääksi suunnistuksenkin pariin. Nyt on se hetki kun koirat eivät ole harjoittelun pää-osassa, vaan minä rakennan huippukuntoa pitäen silmällä syksyn arvokisoja. Koirien kuntoa yllä pidetään toki verkka lenkkeilemällä niiden kanssa, mutta kuumimmaksi kesäksi säännölliset vetotreenit ovat tauolla. 
    Kaikkea kivaa urheilua on siis meneillään:
21-23.5 Sot. pohjoismaden mestaruus suunnistuskisat Tanskassa
8.6 Gravel race Mäntyharju Team kainpon kickbike
15.-16.6 Jukolan viesti kangasala