Pennun kanssa maalaisjärkeä.

    Moni pennun ottaja miettii, mikä on oikea aika aloittaa koiran opettaminen vedollle ja miten. Olen törmännyt kysymykseen ainakin facebookin koiravaljakkoharrastajat palstalla ja saksanseisoja palstalla. Myös canicross kurssia järkkäilessä viime vuonna tuli kysymys, minkä ikäisen koiran kanssa saa osallistua.
    Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille. 

    Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
    Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
  Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
    Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
     Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
    Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
    Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.

Translation: my opinion is that dog are made for running.
 and eating.
 and sleeping.
-H

Viime syksyn valjas välppäystä

    Viime kesän loppupuolella, kun tein ensimmäistä useamman kilometrin mittaista canicross vetoa nuorimman koirani Urhon (2,5v) kanssa, valjaat, joita olin käyttänyt edellisenä talvena hiihtokisoissa ja keväällä kikcbike treeneissä nousivat kovassa vedossa (canicross, koiraan kohdistuu raskain veto, verrattuna muihin lajeihin) liian ylös ja painoivat koiran pehmeään kurkkuun. Valjaan kuuluisi pysyä matalammalla, jolloin se ei ahdista koiran hengitystä pehmeästä kurkun osasta. Urho koira himmasi vauhtia ja huomasin, mitä oli tapahtunut. Oli mietittävä muita valjas vaihtoehtoja canicrossiin. Tärkeintä valjaan istuvuudesta on juurikin tuo kaula-aukon koko ja miten valjas asettuu edestä rintakehän kohdalta. Kaula-aukko tulee olla jämpti, se ei saa missään tapauksessa nousta tai valua jommalle kummalle puolelle rintaa. Syvärintaisilla koirilla kuten saksanseisojat, tässä onkin oltava tarkkana. Valjaan sopivuutta pitää aina mallailla kaupassa ennen ostoa, mutta lopullinen istuvuus selviää vasta vedossa, kun valjas asettuu liikkuvan vedossa olevan koiran päälle. Mutta ei hätää, ei se valjaiden ostaminen rakettitiedettä ole.

    Valjaita meillä on, joten päätin ottaa canicrossissa käyttöön Zero fast valjaan. Tänä kyseinen valjas oli ollut alunperin käytössä Alpo koiralla, jonka kanssa kilpailun ensimmäiset kilpailuni aikanaan. Valjaista näkyi niiden ikä, ja ne olivat jokseenkin veltostuneet, mutta muuten käyttökunnossa. Valjas näytti sopivan juuri tuosta tärkeästä rinnan kohdasta ja käytinkin  hyvin mielin koko syksyn canicross kisoissa ja harjoituksissa Zeron fast valjasta. Vanhan kisaratsun valjas pääsikin taas mestaruuskisoihin monen vuoden jälkeen ja nappasimme SM-mitalin!

     Syksyn lopussa ajoin kaksipäiväisen koirapyöräilyn SM-kisan jämillä. Kisa oli sateinen ja rapainen, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Valjastin Urholle Zero valjaan taas, sillä olin varma, että sen rinta-osa pysyy paikallaan. Toisen päivän jälkeen loppuverkalla kuitenkin huomasin, että valjaan takaremmit olivat hanganneet karvaa koiran kupeista. Eli kovavauhtisessa pitkässä laukassa valjas pääsi liikkumaan hoikan koiran kupeessa hangaten. Tätä en huomannut kovassa canicross vedossa. Piti etsiä pyöräilyyn siis toinen valjas. Valjaita on hyvä olla erilaisia ja niitä tulee aina sovitella. Nuori koira tekee lihaksia ja vankistuu kolme vuotiaaksi saakka. Ja siitäkin eteenpäinkin koiran keho muuttuu ja valjaita saattaa joutua ostamaan eri kokoisia. Jonkinlainen rahallinen sijoitus, mutta ensi arvoisen tärkeää koiran vetohalujen säilymisen kannalta! Eihän meistä urheilijoistakaan kukaan juokse liian pienissä tai suurissa lenkkareissa. Nyt kaikissa lajeissa Urholla on käytössä non-stopin combi valjas, jossa kaula-aukko onkin jämäkkä ja sivuremmit säädettävissä. Saman koon freemotion valjaassa kaula-aukko ehkä hivenen suurempi tai eri mallinen.

Kuva: Kimmo Virkki

Translation: Testing different harnesses. 
-H

Vuoden 2017 paketointi

    Blogi on seurannut treenejämme ja kisareissujamme neljän vuoden ajan. Täältä löytyvät jutut on mainio muistikirja itselle, missä on menty ja milloin. Ja menty on! Ajan kuluessa kilpailemiseen ja treenaamiseen on panostettu koko ajan enemmän. Enemmän aikaa ja etenkin rahaa. Kokemusta on pikkuhiljaa kertynyt. On kilpailtu ulkomailla ja ympäri suomea. On myös panostettu kalustoon: autoon, maastopyörään, kikbikeen, pulkkaan, suksiin ja niiden huoltoon. Koirien ja urheilijan huollosta puhumattakaan.
    Olemme vienneet omaan ääripäähämme tämän urheilun. Tämän enempään ei ole taloudellisesti mahdollista venyä. Tästä rajoitteesta huolimatta, olen iloinen saadessani kilpailla koko sydämmelläni.  Sponsorit, jotka ovat mukana tässä urheilussa, jokainen "tukisentti" on tärkeä ja niitä tullaan tarvitsemaan lisää, mikäli huipulle tahdotaan.

Joululahja :)

    Muutamia sekavia ajatuksia menneestä vuodesta. Alku vuodesta hiihdettiin muutamia koirahiihtokisoja, Taivalvaaran VUL SM onkin jäänyt mieleeni. Kesällä Tsekin, melko yllätyksenä tullut treenileiri oli hieno kokemus. Yksi viime vuoden parhaimmista jutuista(kiitos siitä ystävälleni Hennalle!). Kevään/kesän maastopyörä kokemukset olivat myös hienoja ja ne kasvattivat poltetta treenata lisää. Syksyn sulanmaankausi oli onnistunut, vaikkakaan ei täydellinen. Ja koko vuoden kohokohta, grande final eli MM kisat Puolassa. Huh, tunnen olevani onnekas, sillä olen päässyt kokemaan tämän kaiken.
    "Paljon se antaa, mutta paljon se ottaakin". Välillä väsymys on vienyt urheilijaa. Välillä sitä on miettinyt, uskaltaako enään tämän kaatumisen jälkeen ikinä ajaa koirapyöräilyssä. Välillä räntää on tullut päin naamaa enemmän, kuin koskaan ja on tuullut kirkkojärven suunnasta.
    Tuleva vuosi tuleekin olemaan taas hieman erilainen. Tietenkin pää tavoite tulee olemaan lokakuussa canicrossin EM kisoissa Ruotsissa. Sitä ennen treenataan kestävyyttä. Vul koirahiihto ja yhdistetty SM kisat käydään 27.-28.1 Kontiolahden ampumahiihtosadionilla, jonne aion osallistua. Muitakin koirahiihtokisoja olisi kiva hiihtää, mutta suunnitelman ovat vielä auki. Se mitä on jo lyöty lukkoon, on Lapponiahiihto Oloksella ystävän kanssa. Huhtikuun 9. alkava kolmen päivän maraton hiihto vaatii talvelle piiiitkiä treenejä, ja ne treenit alkaa heti tammikuusta! Maastopyörä maraton cupia on myös tarkoitus ajaa, kauden alkaessa keväällä. Kesän jälkeen on tavoitteena osallistua ensimmäiseen seikkailuurheilu kilpailuun! Siitä lisää tuonempana. Tulossa on hieno vuosi!

Hyvää uutta vuotta 2018!!!

Translation: Happy new year!

-H
    

Pitkiä lenkkejä ja palautusta

    Hyvää joulua urheilu- ja koiraväelle! Aattona juostaan porukalla pitkä polkujuoksu portimon poluilla, sen jälkeen sauna, koirat sohvalle, villasukat jalkaan ja lempi herkkuja. Aamulle siis tilattu auringon paistetta, tämän hetkisen myrskyn jälkeen.

Kessu*

Translation: Very merry x-mas!

-H

MM Puola, Kozle

    MM-kisat on nyt käyty ja hetken hengähdys on paikallaan. Reissu meni hyvin, kisat olivat huikean kovat ja sijoitus 14./48.
    Matkaan lähdettiin Ecerölinen aamulautalla sunnuntaina 19.11 Helsingin satamassa tapasimme Tsekin reissukamun, Hennan kanssa, ja pakkasimme tavarat tetriksen lailla autoon. Murren murkina lihapakasteet kulkivat jääkaapissa kätevästi. Helsinki-Tallinna väli taittuu mukavasti reilussa parissa tunnissa, koirat autossa tyytyväisinä matkustaen. Tallinnasta Lähdettiin puolen päivän maissa ajamaan kohti Latviaa, josta oli Bauskan kaupungista varattu hotelli majoitus yhdeksi yöksi. Matka meni taas sujuvasti, muutamalla jaloittelu/koiran ulkoilutus/ruoka tauolla. Ajoa tuli maltilliset 6 tuntia.
    Latviasta lähdettiin maanantai aamuna ja tiedossa oli pitkä päivä ratin takana. 10 tuntia ja olimme Puolalaisessa pikku kylässä, jota kutsuttiin Wronkiksi. Sieltä meillä oli loppu viikoksi varattuna hotelli Olympicissa mukava huone. Koirat asuivat kevyt häkeissä hotellihuoneessa tyytyväisinä.
    Tiistai ja keskiviikko oli varattu kisoihin valmistaviin treeneihin ja viimeistelyyn. Hotelliltamme löytyi hyvä ravintola, jossa söimme hyvin. Koiria sai lenkitettyä hotellin takana metsässä, jossa kulki merkattuja retkeily- ja pyöräilyreittejä. Omat herkistelyt pääsi tekemään hotellin kuntosalin juoksumatolle.
    Torstaina pääsimme kisapaikalle ja kilpailueläinlääkärien tarkastukseen koiriemme kanssa. Tarkastukset menivät sujuvasti kun lääkärit tulivat paikalle. Koirilta tsekattiin passit ja luettiin sirut. Ja eiköhän tarkastusryhmä tehnyt jonkin päätelmän koirienmme yleiskunnosta. Urho oli iloinen oma-itsensä;) Iltapäivällä luvan saatuamme kävelytimme koirat kisaradan läpi, samalla itse tutustuen rataan. Radan pituus oli 3,8 km metsässä luikertelevaa reittiä. Illalla oli myös kilpailun viralliset avajaiset.
    Perjantaina kisasivat kärryt, kikkarit ja pyörät, joten piipahdimme Hennan kanssa kisapaikalla haistelemassa tunnelmaa. Perjantaille sattuikin selkeä aurinkoinen päivä.
    Lauantai iltapäivällä olikin sitten canicross starttien vuoro. Lähdöt tapahtuivat dual starteina 30 sekunnin välein. Lähtökynnyksella oli oltava 10 minuuttia ennen omaa startti aikaa. Lähdössä kävi kova sutina, paljon koiria ja ihmisiä ja oma startti tuli varkain, todella nopeasti. Radallahan kaikki sumenee, unohtuu ja keskittyminen on vain suorituksessa. Puolen päivän jälkeen vettä oli alkanut satamaan lohduttomasti ja rapa tulisi roiskumaan. Lähtöä ja rataa olin käynyt mielessäni läpi ja kaikki menikin hyvin. Radalla yksi läheltä piti liukastuminen ja pari ohitusta. Urho veti hienosti radan läpi, olin maalissa hapoilla ja todella tyytyväinen koiraan. Aika oli 11.37 ja sijoitus oli 14. Olisin uskonut ja toivonut sijoittuvani paremmin, mutta kisa oli kova!

Kuva: CAM

    Sunnuntaina vesi sade oli lakannut mutta rata edelleenkin paikoin mutainen ja liukas. Nyt lähdot tapahtuivat yksin 30 sekunnin välein eilisen maaliintulolistan mukaan. Reitin pitkällä takasuoralla otin jo edellä lähtenyttä koirakkoa kiinni, mutta lopun pehmeämpään pohjaan hukkasin ne kiinniotetut sekunnit. Jäin eilisestä ajastani 3 sekuntia, mutta pidin 14. sijani lopputuloksissa. Maalissa tuntui, että olin saanut omasta kropastini hyvin irti. Jalat olivat uskomattomilla hapoilla.

    Caniccross on mielettömän siistiä! Koira painaa valjaita vasten ja vauhdittaa juoksun uskomatton nopeaksi. Jalat hapottaa, hengitys puuskuttaa ja sydän hakkaa. Kisat olivat mielettöman hienot, sijoitukseen en ole varsin tyytyväinen, mutta juoksu oli kauden nopein. Ajatus puuroa siitä, olenko tyytyväinen vai en. Himoa, addiktiota ja nälkää treenaamisen on taas lisää. 

Translation: Canicross World Championships 14./48. Very good runs from Julussas Urho. Craziest race ever!

-H

Vuoden kohokohta

    Tulossa on todella suuret kilpailut, naisten canicrossissa 50 starttia. Aivan käsittämättömän siistiä olla mukana! 

Translation: I think this will be craziest canicross race ever.
   

Hangossa sulanmaan maailman cuppia

    Viime viikonloppuna vedettiin mainiot vauhdikkaat treenit ihan maailman cupin kisojen muodossa Hangossa. Urhon kanssa 5,7 km pyörällä huikea keskari 33,31 km/h (3.) ja Topin kanssa 5,3 km canicrossaten ykköseksi. Rata oli kova pohjainen ja tasainen.  Koirien kunto on maltillisessa nousussa ja olen niihin todella tyytyväinen. Tulokset: https://uudenmaanvetokoiraurheilijat.files.wordpress.com/2017/10/uvu_hangover2017_viralliset_tulokset.pdf
    Nyt ajatukset ovat 100% Puolan MM kisoissa ja järjestelyt matkaa varten pulkassa. Valmistautuminen jatkuu ja koiravalinta on tehtävä. Topi vai Urho, Urho vai Topi? Kuppi on kallellaan toiseen suuntaan, mutta tulevan viikon treenit sinetöivät päätöksen. Nyt on tärkeätä pysyä terveenä! Lähdemme reissuun aamulautalla sunnuntaina 19.11.

Kuva: Ari Rastas UVU

Kuva: Ari Rastas UVU

Translation: world cup race in Hanko, DBW 3. and DCW 1. 

-H