Toukokuun maastopyöräilyt

    Huhtikuussa hiihdin kolme maratonhiihtoa, joten hyvänä ideana pidin jatkumoa tälle yllä maastopyöräilyn muodossa. Vapaita lauantaita sattui työvuorolistaan kolme peräkkäin, joten...
    Ensin kitkuteltiin EVOC mtb 60 km Nurmijärvellä. Raskasta oli, vain neljä naista oli viivalla, joten ylinopeus sakkojen lisäksi sain kotiin viemiseksi uudet nakit fillariin.
    Sitten viikko välissä ja Aulanko MTB. Olin ilmoittautunut päämatkalle 55 km, mutta lihasväsymyksen ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi alipalautuneena päätin matkalla, että kisa tulee jäämään puolimatkaan. Ajoin 27 km ja väsymyksestä huolimatta reitti oli hyvää ajettavaa, enkä ollut totaalisissa ongelmissa teknisissäkään kohdissa. Alkuviikon harmitti ja ruoskin itseäni keskeytyksestä, vaikka toinen ajatus oli myös lempeämpi; että kerrankin kuuntelin kroppaani ja myönsin tilanteen. Tiistai aamuna halusin silti käydä tulokset läpi ja huomasin, että aikani oli otettu huomioon puolimatkan kisassa ja olin 4. Nostatti kovasti mielialaa kun tämän huomasin! Keskeyttäminen on aina henkisesti kova ratkaisu, eikä kukaan urheilija sitä mielellään tee. Nimen perässä ei siis lukenutkaan KESK/DNF vaan 4./25
    Sitten Korso64. Taas vain neljä naista ajamassa. Sisukkaasti kiersin kaksi yli kolmenkympin kierrosta ja yllättävän hyvillä fiiliksin maalin pitkästä reissusta. Ja pitkä se reissu ajallisesti olikin. Nyt on tehty pitkiä kovia treenejä, aika suunnitella lyhyempiä ja kovempia ja yritettävä alkaa keräämään myös niitä juoksu kilometrejä.

Kuva: Mikko Rantanen

Translation: This spring has been all about mountain biking.

Kaikki mukaan harrastussarjoihin!

    Sulanmaan kisoissa on pääsääntöisesti aina mukana canicrossin harrastesarja. Harrastesarjassa on lyhyempi matka kuin kilpasarjassa. Viime kesänä vierailimme euroopassa ja Tsekeissä ainakin oli ns. canicross buumi, jossa porukkaa kerääntyi viikonloppuisin juoksemaan ns. parkrun tyylisen vedon koirien kanssa. Ja mukana oli jos jonkinmoista koirakkoa. Tapahtumissa otettiin aika ja tulokset, mutta jokainen teki suoritustaan omalla tasollaan. Reitit toki haastavampia, pikku polkuja ja merkattuja metsäreittejä. Koirakoiden tekemisen meininki oli ”se” juttu! Agility porukka nosti kuntoaan näissä canicross tapahtumissa. Belgiassa taas kisataan usein samassa kisassa lyhyt parin kilometrin canicross kisa ja pidempi noin viiden kilometrin kisa. Lyhyempi matka varmasti lisää osallistuja määriä ja pienentää kynnystä lähteä mukaan kisaan. (esimerkiksi agiporukkaa kunnon kohotus mielessä.)
    Täällä Suomessa toteutettiin valjakkourheilijoidenliiton puolesta canicross verkkokysely lajin kehittämiseksi. Harrastesarja herättää keskustelua somessa aika ajoin. Ja aiheena nimenomaan ”miksi pääsarjassa kilpaileva canicrossaaja haluaa tulla myös harrastesarjaan voittamaan kaikki, vaikka sarja on nimenomaan harrastelijoille ja aloitteleville?”  Minä vastaan tähän kysymykseen omalta osalta näin: kyllä, minä juoksen myös harraste sarjoja silloin, kun tarvitsen nuorelle koiralleni lyhyempää motivoivaa treeniä, ennen kun se on valmis pääsarjan pidemmille canicross matkoille. Haluan saada kisakokemusta, ohituksia ja hyviä fiiliksiä nuorelle koiralle kisatilanteista harrastesarjoissa. Kysymys ei silloin ole voittamisesta, vaan harjoittelusta. Hyvä idea onkin aina arpoa harrastesarjan palkinnot osallistujien kesken. Ja kaikkihan me jostakin aloitamme. Aikoja on kiva vertailla, mutta pitää hyväksyä oma kuntokapasiteetti sekä koiran kapasitetti vetoon.
     Mielestäni kummankaan, urheilijan, jolla on saksanseisoja, tai kuntoilijan, jolla on russeli EI tarvitse pyydellä anteeksi harratussarjaan osallistumistaan. Jostain silti ajoittain kumpuaa ajatus ”epäreilua, kun en voi pärjätä tällä kovalla vetohalulla varustetulla russelilla, koira on huippu, koko ei vaan riitä ja isojen koirien kanssa juoksivat vievät palkinnot kotiin.” Mutta hei, tärkeintähän on että juuri sinä itse tiedät, kuinka superhyvä koirasi on! Koirasta pitää todella tykätä, jotta se työskentelee kanssasi. Ja olipa se koira mikä tahansa, on hienoa että sillä on halu työskennellä kanssasi.
    Haastankin agilityporukkaa tsekkaamaan edellisen postauksen canicross kisakalenterin ja tulevan mukaan harrastesarjoihin!
    Translation: Love the dog first, the sport second.

Syksyn 2018 kisakalenteri

    Valjakkourheilijoiden liiton sivuilla on syksyn kisakalenteri, 10 kisaa!
15.9 Ohkola Mäntsälä
23.9 Rovaniemi
29.-30.9 Jämi
29.9 Janakkala
6.-7.10 Oulunsalo (canicross SM)
13.-14.10 Jämi (pyörä SM)
20.10 Liepee
21.10 Imatra
27.-28.10 Kymenlaakso
    Siinä olisi jo kivaa tapahtumaa tarjolla kaikille, aloittelijoille ja kovaa kisaa konkareille. Saataisipa tänne Suomeenkin keski-eurooppalainen canicross buumi! Hei tyypit, lenkille!
-H

Uudet vetoliinat

    Talven viimeiset kisat ja treenit vedettiin uusilla Kainpo-liinoilla. Uudet liinat joka vetolajiin, suunnitelluilla yksityiskohdilla. Nyt ei tarvitse murehtia liinan pituuksia, liinat ovat sääntökirjan mukaiset.

Testing testing!

Kuvat: Mari Moisala

Translation: New leashes in action.

Lapponia hiihto 2018

    Kaksi viikkoa lomaa ja kevät parhaimmillaan. Upeat kelit urheilla. Jo viime vuoden puolella kaverini heitti ilmoille Lapponiahiihto haasteen. Olokseta järjestyisi majoitus, ja lomien sumpliminen onnistui työmaalla. Ilmoittauduin kisaan viimeisenä päivänä ja tietenkin täysille matkoille. Pohjakuntoni ja terveenä pysyminen on vahvuuksia, joilla tämä reissu vedettäisiin kunnialla läpi. Viisi päivää, kolme maratonhiihtoa:
 ma 9.4 Keimiön kiekerö 60 km
 ke 11.4 himmelriikinhiihto 50km
 ja loppuhuipennus pe 13.4 Karra huikonen 80km.
    Pääsiäisen vietin Jämillä koirien ja hiihdon merkeissä, sieltä kahdeksi päiväksi kotiin palautumaan. Pakkasin Topin ja Urho-koiran mukaan matkaan ja ajoin muonioon. Olin suunnitellut koirille välipäivä hiihtotreenit oloksella. Ja kyllähän me hiihdettiin!
    Viikko kului nopeasti ja hiihdot onnistuivat hyvin. Vain ensimmäinen maratonhiihtopäivä koetteli, sillä keli oli tuulinen ja lumisateinen. Uusilumi tuiskutti baanan umpeen ja teki reissusta äärimmäisen raskaan. Järven jäällä hiihtäessä tuuli puski hurjalla voimalla. Onneksi muille päiville sattui aurinkoa ja kovempaakin baanaa. Ja muistutus kaikille: tunturissa toki tuulee aina! Mikään ei silti voita suurtuntureiden maisemaa ja puhdasta ilmaa. Hattu kädessä, nöyrin mielin lähdin vähillä kilometreillä,  eikä edes ihan priimalla kalustolla kolmeen kovaan kisaan. Aivan käsittämättömän hieno fiilis jäi tästä viikosta, myös luottamus omaan kroppaan ja sen suorituskykyyn nousi. Treenithän ovat panostaneet jo pitkään juoksu vauhtiin ja canicross matkoille, eikä niinkään maraton matkoille. Tulokset löytyvät: www.lapponiahiihto.fi
    Loma on ohi ja duunit alkaa. Haminassa lunta ei enään ole, joten sukset naulaan ja kunnon palautuminen minulle ja koirille. Ensi kuussa on tarkoitus ajaa vielä kaksi maraton pituista maastopyöräkisaa, jonka jälkeen aletaan taas hakea vauhtia syksyn canicross koitoksiin. Pohjan pitäsi ainakin olla kunnossa nyt! Eli seuraavaksi Aulanko mtb 19.5 ja Korso mtb 27.5 fillari odottaa jo kilometrejä juuri huollosta tulleena.

Oloksen päällä

Lunta 8.4.2018

Translation: 3 skimarathons in 5 days.
 

Ruotsin mestiksiä ruudulta!

    Ruotsissa valjakkourheilun hiihtolajien mestaruuskisat kisataan SM-viikolla ja netti teeveestä voi seurata livenä kisoja! (svt play). Mahtavaa, hei meille tänne Suomeenkin tällaista! Perjantaina jumituin katsomaan yhdistettyä ja taattua sutinaa oli niin miesten kuin naisten lähdöissä. Hyvä Ruotsalaiset!!!

Miesten kisaa

Naisten kisan seurantaa

Translation: In Sweden they do things lot better than in Finland.

Kemin kisat

 Road trip Kemiin SPKL SM kisaan. Emmin jonkin verran lähtöä koko reissuun, sillä viisi viikkoa hiihtotreeniä takana ja ajat, joita hiihdimme ei riittäisi minkäänlaiseen vastukseen kilpasiskoille. Mutta, nyt oli myös saatava hyviä treenejä nousukunossa oleville koirille, joten veri veti ladulle ja reissuun.
    Reeniä haluttiin ja sitä myös saatiin. Urho koira hoiti kisastartit ja Topi koiran treenasin molempina päivinä Kallinkankaan haastavalla kisa vitosella. Jo erilaisten kisaurien hiihtäminen on kivaa ja koiralle hyvää treeniä. Ajelemisen arvoinen keikka, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Ja viestihiihto koirien kanssa on aina mahtavaa, harmi vaan, meidän joukkueeseen ei riittänyt kuin kaksi hiihtäjää, joten viimeinen osuus jäi hiihtämättä. Kymen vetokoiraseuralla olisi A sarjassa muuten ollut kolme joukkuetta!
   Ja nyt kun lunta vielä on, aion tehdä lisää treenejä koirille, pulkan kanssa ja ehkä juoksuttaa niitä jopa kaksikkona. Hiihtokisa kausi oli tynkä, mutta nyt olemme nauttineet harjoittelusta, sen verran odotettu oikea talvikeli on!
    Ja talviloma on vielä edessä, siitä myöhemmin!

Lähtö uudelle kierrokselle, matkana 10 km. Kuvat: Mari Moisala

Viestin lähtö. Kuvat: Mari Moisala

Treeniä! Kuvat: Mari Moisala

Topi. Kuvat: Mari Moisala

Kuvat: Mari Moisala

Translation: Road trip to north, and of course skijoring!