IFSS eli international federation of sleddogsport on julkistanut seuraavien sulanmaan MM-kisojen järjestäjän, ja se on Latvia! Tämä tietenkin vaikuttaa omiin suunnitelmiini ja päivämäärät ovat kalenterissa. "Kun tähtää korkealle, täytyy varoa, ettei ammu liian ylös."
“Latvian Federation of Sleddog Sports and Nature Park “Zilie kalni” is proud for the opportunity to host the most important IFSS dryland event – World Championships 2019!
With this event – four days of racing – October 31st to November 3rd 2019 we will try to bring the event to a higher level – in full comparison with other sports events. Raise the level and give the sport we love the promotion and publicity it needs while at the same time not forgetting about the mushers and conditions for a good and fair competition!
Besides the great trails and nature that beautiful Latvia can provide, we will bring to the event spectators and live video broadcast as well as live results and other innovations – all to promote the sport.
We are happy to invite you all for a warm-up event on November 10-11 2018 at an IFSS World Cup event. Come – test out the trail and get familiar with some of the things that are to come in the IFSS World Championship event 2019.”
Ensin kuitenkin keskittyminen tähän vuoteen ja canicrossin EM kisoihin, jotka pidetään Ruotsissa lokakuussa. Ja MM esikisa tosiaan marraskuussa Latviassa.
Sponsorit Hei, Tervetuloa mukaan matkalle kohti MM kisoja!
Translation: #roadtoifsswclatvia #canicross #seriousbusiness
-H
Tervetuloa seuraamaan Murina racing teamin koiria, urheilua, valjakkourheilua.
keskiviikko 28. helmikuuta 2018
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
Imatran kisa
Euroopan huiput kisaavat Italian alpeilla, minä kisasin vuoksenniskan lähes yhtä hurjalla radalla. Kekkosen kanssa lähdettiin puksuttelemaan rapeassa pakkaskelissä kymppiä. Hyvin meni, mutta hiihtokauden ekat pannut tuli vedettya viimeisessä mutkassa... Sija 5./6. Kiitos Katja Kaipaiselle kivoista kuvista!
Translation: Others are racing in Italy, best of the rest in Imatra.
 |
 |
perjantai 23. helmikuuta 2018
Koirahiihdon harjoittelumahdollisuudet
Ihana talvikeli tuli ja baanat ajettiin hiihtokuntoon. Aivan mahtavaa, että saadaan nauttia talvesta täällä etelässäkin. Parissa viikossa olen saanut koirat selkeästi nousukuntoon. Ennen lumia juoksutin koiria toki paljon vapaana, mutta nopeuskestävyys jäi kokonaan treenamatta, koska vetotreeniä ei niille tullut. Pitkästä aikaa olen nauttinut koirahiihdosta todella. Ja toki olen hiihtänyt omaa lenkkiä.
Mutta. Koirahiihto kuntoradoilla on Suomessa kielletty.
Olen ymmärtänyt, että Norjassa (joka muuten menestyy todella hyvin koirahiihdon arvokisoissa) ja Ruotsissa kaikki ladut ovat aina sallittuja myös koirahiihtäjille. Eli koirahiihtäjät ja ilman koiraa hiihtävät ovat samalla viivalla harjoitusmahdollisuuksien kanssa ongelmitta.
Kaupungit ja kunnat ovat Suomessa alkaneet ottaa lajin harrastajia huomioon. Toiset kaupungit jopa panostavat koirahiihtäjien mahdollisuuksiin harjoitella kohti maailman huippua. Kontiolahdella on mahdollisuus hiihtää ensilumen ladulla koirahiihtovuorolla. Kouvola tarjoaa latuvuoroja koirahiihtäjille melkein jokaiselle illalle viikossa, ja ihan kunnon laduilla! Tosin lepakko ajalla klo 20-22 (ja aamulla herätyskello soi 4.30 töihin). Rovaniemen porukalla on myös loisto baanat harjoitteluun, vuoroja Ounasvaaran hiihtostadionilla ja muilla vaihtelevilla kuntoradoilla.
Hyvinkäällä koirahiihtäjille ajetaan lentokentän kupeeseen oma muutaman kilometrin tasainen latu, jossa saa hiihtää koiran kanssa milloin vain. Tämä helpottaa vuorotöiden kanssa, aikatauluja sumpliessa.
Nämä koiraladut ovat hieno idea ja mahtava käden ojennus kaupungeilta! Olen niistä iloinen, enkä vähättele ideaa laisinkaan. Tässäkin on se mutta. Koira hiihdon SM ja varsinkin MM/EM käydään haastavilla, mäkisillä laduilla. Tänä vuonna SM kisat kisattiin Kontiolahden ampumahiihtostadionin maastossa ja EM kisat kisataan tulevalla viikolla Italian Alpeilla hienoissa, mutta haastavissa olosuhteissa!
Arvokisoihin ja Suomenmestaruus kisoihin treenaaminen on se haaste. Itsensä ja koirien kuntoon saaminen vaatii hiihtämistä myös haastavilla laduilla. Tasaisella kahden kilometrin lenkillä koiraa ei saa nopeuskestävyydeltä arvokisojen vaatimalle tasolle.
Keski-Euroopassa ei sääntöjen kanssa nipoteta, siellä hiihdetään ilman koiraa, ja koiran kanssa missä vaan. Mutta koirakulttuuri siellä onkin aivan erilaista kuin Suomessa. Hyvine ja huonoine puolineen.
Tärkeää tuntuu kaikessa olevan suhteet ja yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Seurojen ja kaupunkien yhteistyö ja suhteet on syytä pitää yllä. Usein törmää mustavalkoiseen ajatteluun: koirista joko tykätään tai sitten niitä vihataan.
Itse haluaisin olla se, joka positiivisesti vie lajin huippu-urheilu puolta muiden urheilijoiden tietoisuuteen. Haluan olla se kuka kerää kakat pussiin, jotta kellään ei siitä tulisi pahaamieltä. Ja ladulla haluan olla se, joka kohteliaasti, ja iloisesti huikkaa muille hiihtäjille ohitukset ja kiitokset siitä, että nopeammalle on latua annettu.
Haluaisin myös kertoa kaikille sen, ettei koiria tarvitse pelätä! Koirat, joita treenataan koirahiihdon kilpailuihin opetetaan pennusta lähtien muiden koirien ja ihmisten ohittamiseen. Ne opetetaan yhteislähtöihin ja matkustamiseen laivoilla, lentokoneilla ja autoilla. Tokikin, jostain on aina aloitettava. Koiramme ovat isoja ja innokkaita harjoituksissa. Siltä niitä ei tarvitse millään lailla pelätä.
Tänä viikonloppuna seurataan valjakkourheilun EM kisoja ja pidetään peukkuja Suomen hiihtäjille ja ajajille, jotka italiassa tekevät upeita suorituksia! Itse starttaan Imatran kyläkisoissa lauantaina 10 km koirahiihdossa, joten itsekkin pääsee fiilikseen.
Translation: Somehow we are training skijoring and enjoying sunny winter days with dogs.
Mutta. Koirahiihto kuntoradoilla on Suomessa kielletty.
Olen ymmärtänyt, että Norjassa (joka muuten menestyy todella hyvin koirahiihdon arvokisoissa) ja Ruotsissa kaikki ladut ovat aina sallittuja myös koirahiihtäjille. Eli koirahiihtäjät ja ilman koiraa hiihtävät ovat samalla viivalla harjoitusmahdollisuuksien kanssa ongelmitta.
Kaupungit ja kunnat ovat Suomessa alkaneet ottaa lajin harrastajia huomioon. Toiset kaupungit jopa panostavat koirahiihtäjien mahdollisuuksiin harjoitella kohti maailman huippua. Kontiolahdella on mahdollisuus hiihtää ensilumen ladulla koirahiihtovuorolla. Kouvola tarjoaa latuvuoroja koirahiihtäjille melkein jokaiselle illalle viikossa, ja ihan kunnon laduilla! Tosin lepakko ajalla klo 20-22 (ja aamulla herätyskello soi 4.30 töihin). Rovaniemen porukalla on myös loisto baanat harjoitteluun, vuoroja Ounasvaaran hiihtostadionilla ja muilla vaihtelevilla kuntoradoilla.
Hyvinkäällä koirahiihtäjille ajetaan lentokentän kupeeseen oma muutaman kilometrin tasainen latu, jossa saa hiihtää koiran kanssa milloin vain. Tämä helpottaa vuorotöiden kanssa, aikatauluja sumpliessa.
Nämä koiraladut ovat hieno idea ja mahtava käden ojennus kaupungeilta! Olen niistä iloinen, enkä vähättele ideaa laisinkaan. Tässäkin on se mutta. Koira hiihdon SM ja varsinkin MM/EM käydään haastavilla, mäkisillä laduilla. Tänä vuonna SM kisat kisattiin Kontiolahden ampumahiihtostadionin maastossa ja EM kisat kisataan tulevalla viikolla Italian Alpeilla hienoissa, mutta haastavissa olosuhteissa!
Arvokisoihin ja Suomenmestaruus kisoihin treenaaminen on se haaste. Itsensä ja koirien kuntoon saaminen vaatii hiihtämistä myös haastavilla laduilla. Tasaisella kahden kilometrin lenkillä koiraa ei saa nopeuskestävyydeltä arvokisojen vaatimalle tasolle.
Keski-Euroopassa ei sääntöjen kanssa nipoteta, siellä hiihdetään ilman koiraa, ja koiran kanssa missä vaan. Mutta koirakulttuuri siellä onkin aivan erilaista kuin Suomessa. Hyvine ja huonoine puolineen.
Tärkeää tuntuu kaikessa olevan suhteet ja yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Seurojen ja kaupunkien yhteistyö ja suhteet on syytä pitää yllä. Usein törmää mustavalkoiseen ajatteluun: koirista joko tykätään tai sitten niitä vihataan.
Itse haluaisin olla se, joka positiivisesti vie lajin huippu-urheilu puolta muiden urheilijoiden tietoisuuteen. Haluan olla se kuka kerää kakat pussiin, jotta kellään ei siitä tulisi pahaamieltä. Ja ladulla haluan olla se, joka kohteliaasti, ja iloisesti huikkaa muille hiihtäjille ohitukset ja kiitokset siitä, että nopeammalle on latua annettu.
 |
| Kuva: outi pisto |
Tänä viikonloppuna seurataan valjakkourheilun EM kisoja ja pidetään peukkuja Suomen hiihtäjille ja ajajille, jotka italiassa tekevät upeita suorituksia! Itse starttaan Imatran kyläkisoissa lauantaina 10 km koirahiihdossa, joten itsekkin pääsee fiilikseen.
Translation: Somehow we are training skijoring and enjoying sunny winter days with dogs.
maanantai 19. helmikuuta 2018
Tassut
Tassujen ongelmat ovat nousseet palstoilla esille. On auenneita anturoita, kulumia ja halkeamia ja lohjenneita kynsiä, jopa irti revenneitä kynsiä. Olemme aina välttyneet näiltä ongelmilta, ja väitän syyn olevan täysin ruokinnassa. Monipuolinen raakaruokinta, ei rehua. Olen juoksuttanut koiria kelissä kuin kelissä ja ravuuttanut pitkiä matkoja asfaltillakin. Jäiset talvikelitkään ei ole aiheuttanut ongelmia. Moni metsästäjä törmää tähän jääkelin ongelmaan, jos hanki pettää se repii ja rikkoo anturan. On meilläkin anturoissa ollut halkeamia, mutta halkeamat ovat menneet umpeen yhdessä yössä.
Liikunnan määrä edesauttaa tassujen kunnossapysymistä. Antura kuluu tasaisesti, eikä pääse paksuuntumaan. Anturan reunat myös pysyvät tasaisina. Jos koira on pitkään ns. Levossa, antura kasvaa koko ajan ja ns. paksuuntuu. Tällöin halkeamia tulee helpommin ja ne ovat siten syvempiä, eli paranevat hitaammin. Oikein leikatut kynnet estävät kynnen alle tulevia antura halkeamia. Joten, kannattaa nähdä vaiva ja muotoilla kynnet. Kolme napsautusta, keskeltä ja molemmat sivut per kynsi.
Raaka ruualla olevat koiramme saavat joskus rasvaisempaa ruokaa, silloin b-vitamiini lisä on paikallaan, se auttaa rasvojen imeytymisessä. Sinkki ja biotiini lisät ovat satunnaisen vaihtelevasti mukana. Rasvaa tulee ruuasta, jauhetusta lohesta ja toisinaan lisä-öljyistä.
Tassu rasvojakin meillä on, mutta laiskasti ovat olleet käytössä. Tulee hyvä mieli siitä, että tässä asiassa ollaan onnistuttu. Karva kiiltää, tassut ovat hyvässä kunnossa, korvat ja silmät ovat puhtaat.
Translation: Pawsome paws! Healthy food keeps you going.
-H
Liikunnan määrä edesauttaa tassujen kunnossapysymistä. Antura kuluu tasaisesti, eikä pääse paksuuntumaan. Anturan reunat myös pysyvät tasaisina. Jos koira on pitkään ns. Levossa, antura kasvaa koko ajan ja ns. paksuuntuu. Tällöin halkeamia tulee helpommin ja ne ovat siten syvempiä, eli paranevat hitaammin. Oikein leikatut kynnet estävät kynnen alle tulevia antura halkeamia. Joten, kannattaa nähdä vaiva ja muotoilla kynnet. Kolme napsautusta, keskeltä ja molemmat sivut per kynsi.
Raaka ruualla olevat koiramme saavat joskus rasvaisempaa ruokaa, silloin b-vitamiini lisä on paikallaan, se auttaa rasvojen imeytymisessä. Sinkki ja biotiini lisät ovat satunnaisen vaihtelevasti mukana. Rasvaa tulee ruuasta, jauhetusta lohesta ja toisinaan lisä-öljyistä.
Tassu rasvojakin meillä on, mutta laiskasti ovat olleet käytössä. Tulee hyvä mieli siitä, että tässä asiassa ollaan onnistuttu. Karva kiiltää, tassut ovat hyvässä kunnossa, korvat ja silmät ovat puhtaat.
 |
| Sakset murren murkinalta |
 |
| nätti tassu :) |
-H
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
Kontiolahden hiihtostadionilla
Hienoa oli hiihtää oikeilla kisaladuilla! Koirat saivat ensimmäset vedot tälle talvelle. Valjakkohiihto olisi super kivaa, toivotaan että saadaan vielä lunta tänne eteläänkin. Etelän hetelmien tuloksilla ei juhlittu...
Translation: Finally on snow weekend in Kontilahti biathlon station. We love winter and skiing!
 |
| Lauantaina Urhon kanssa. Kuva: Mika Mononen |
 |
| Kiree naru! Kuva: Mika Mononen |
 |
| Topin kanssa sunnuntaina Kuva: Outi Pisto |
-H
torstai 25. tammikuuta 2018
Kollaa kestää ja koirat juoksee
 |
Translation: Some skijoring next weekend at kontiolahti biathlon stadion!
-H
lauantai 20. tammikuuta 2018
Pennun kanssa maalaisjärkeä.
Moni pennun ottaja miettii, mikä on oikea aika aloittaa koiran opettaminen vedollle ja miten. Olen törmännyt kysymykseen ainakin facebookin koiravaljakkoharrastajat palstalla ja saksanseisoja palstalla. Myös canicross kurssia järkkäilessä viime vuonna tuli kysymys, minkä ikäisen koiran kanssa saa osallistua.
Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille.
Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.
Translation: my opinion is that dog are made for running.
and eating.
and sleeping.
-H
Pentu luovutetaan uudelle omistajalle n 8 viikkoisena. Ja nyt tärkeä juttu, 8-12 viikkoisena sanotaan , että pennulla on ns. "nopean oppimisen kausi". Tämä aika tulee käyttää hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, eli järjestää aikaa olla pennun kanssa ja rakentaa se kaikkien tärkein: luoksetulon alkeet. Ja samalla rakentuu suhde koiraan. Pentua on mielestäni hyvä viedä erilaisiin paikkoihin, jotta se tottuu erilaisiin asioihin. Ja suhteessa, pennulle on taattava tarvittava lepo ja ravinto. Heti alussa nähty vaiva kantaa positiivisesti koko koiran elämän. Eli "canicross kurssille" kannattaa tulla hakemaan oppia ja ideoita vaikka pikku pennun kanssa. Pentu totuttelee meininkiin ja ohjaaja saa ideoita ja pohjan tuleville treeneille.
Liikuttaminen kuuluu koiran elämään alusta saakka oleellisena osana. Liikuttamisella tarkoitan nyt vapaana poluilla ja metsässä kulkemista. Pikku pennun on päästävä metsään harjoittelemaan koordinaatiota ja tasapainoa. Ensimmäiset ”lenkit” alkavat heti pennun tultua uuteen kotiin ovat 15min ja siitä sitten maalaisjärjen mukaan pidempiä.
Juoksuttaminen, jolla nyt tarkoitan remmissä hallittua hölkkää maantiellä. Alkaa koiran ollessa yli 9kk. Tuon ikäinen koira on melkoinen energia pommi, ja lenkillä vastaan tulevat asiat on hyvä opetella kohtaamaan (muut koiran ulkoiluttaja ja lenkkeilijät, alan opettamaan "ohi" käskyä ja suuntia) Siihen menee monta lenkkiä, joten kärsivällisyyttä. Itse käyn hölkällä koira fleksissä edellä kulkien (enemmän tai vähemmän vetämällä...). Aloitan vitosella ja pidennän matkaa kymppiin, ja siitä ylikin koiran mukaan. On mukavaa, kun voi hoitaa oman pk-lenkin ja koiran ulkoilutuksen samalla. Monesti vaan ne `koirat vapaana metsässä lenkit` vievät voiton. Mutta noin periaatteessa, terve koira kestää liikuntaa jo nuorena. Asia onkin totaalisesti toinen, jos nuorella koiralla on ontumisia tai oletettavia perinnöllisiä ongelmia.
Ja sitten itse asiaan: Koiralle vetovaljaat puetaan myös noihin aikoihin, 6-9 kuukautisena. Nuori koira ehdollistetaan vetovaljaiden tarkoittavan aina vetämistä suoraan/haluttuun suuntaan täysiä. Vedot aloitetaan apuohjaajan kera. Ensin lyhyitä 100-200m pyrähdyksiä palkalle. (Apuohjaaja palkkaa, ruoka vai lelu? Opeta koira leikkimään!). Näitä muutama kerta vain. Ja taas muutaman päivän päästä, muutamaa lyhyt veto. Pikku hiljaa matka pitenee ja palkka meneekin jo pois näkyvistä, mutta löytyy vedon päästä kyllä, ns. loppupalkka. Eli pennun vetoharjoituksissä kroppa ei rasitu, mutta pää sitäkin enemmän. Opetetaan lähtökäskyä ja nostatetaan koiran virettä vetoon. En mielelläni opettaisi yhtään koiraa jahtaamaan toista koiraa vetotreeneissä. Tästä seuraa melko varmasti ongelmia ohituksissa. Siksi siis apuohjaaja ja palkka! Ohituksia opetetaan samalla idealla myöhemmin, ihmisen/toisen koiran ohituksesta näkyvälle palkalle.
Vuoden ikäisenä, pentuharjoitukset voivat venyä jo purkkari kierrokseen (meillä) eli viiteen kilometriin yhtenäistä vetoa.
Eli, eli ole yksi selitteistä vastausta kysymykseen, milloin vetoharjoitukset voi aloittaa nuoren koiran kanssa. Pikku pennusta kisakoiraksi kuljetaan koko matka silmällä pitäen tavoitetta: motivoitunutta, tervettä kisakoiraa. Myös maalaisjärki ja kokemukset auttavat elämässä. Jos pikku pentu väsyy jonakin päivänä enemmän, pitää seuraava päivä olla kevyempi. Joskus olen kuullut sanottavan, ettei alle vuoden vanhaa koiraa saa ”juoksuttaa”. Sitä perustellaan luuston kehittymisellä. Toki siinä on se perä, ettei koiraa saa juoksuttaa hapoille, eli ns. jalkoja alta. Järkevästi suunnitelluissa harjoituksissa yksilölajien vetokoiran alulle näin ei voikkaan käydä. Metsästys koiralle, joka esimerkiksi pääsee juoksemaan hirven perässä kovassa viestissä, voi taas käydä näin. On ohjaajan moka, jos koira pitää kantaa paksiin. Mutta minun mielipiteeni on tässä asiassa katsoa koiran mukaan sen rasitustasoa ja tarjottava sille liikuntaa ja niitä todellisia lepopäiviä.
Ja vielä tämä: lepopäivällä tarkoitan lepoa! Ei vapaana juoksutustakaan, vaan tupapäivää. Ei edes autossa mukana olemista. Pissalenkit pihapiirissä. Näitä 1-2 pvä viikkoon.
Nuorin koirani tulee kolme keväällä. Silloin voi sanoa, että se on aikuinen. Uusi pentu ei kuulu vielä suunnitelmiini, mutta kun sen aika tulee, aion käyttää nopean oppimisen kauden vielä paremmin hyväkseni, kuin edellisten kanssa.
Translation: my opinion is that dog are made for running.
and eating.
and sleeping.
-H
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)